Toisinaan muistutetaan siitä, että turpeen määritti Suomessa uusiutumattomaksi eduskunnan suuri valiokunta. Tasan menneen äänestyksen jälkeen arpa ratkaisi, ja niin turve määritettiin uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Täpärälle meni, mutta oikein – muu olisikin ollut räikeää itsepetosta.
Tehdäänpä nyt vielä kerran selväksi se, että turve on ilmaston näkökulmasta täysin fossiilinen polttoaine, ja vieläpä pahempi kuin kivihiili.
Turve uusiutuu noin 1 mm / vuosi. Suolta nostetaan vuodessa luokkaa 10cm kerros, ja suo on tuotannossa tuollaiset 25-30 vuotta. Uusiutuminen kestää siis 2500-3000 vuotta, mikäli suo siis palautetaan luonnontilaiseksi tuotannon jälkeen. Toisin sanoen aikaskaala on ilmaston ja kasvihuonepäästöjen kannalta muutaman kertaluokan verran liian pitkä (30v vs 3000v). Pitää myös huomata, että ellei turvetta olisi nostettu ja poltettu, olisi suo joka tapuksessa jatkanut sekä hiilen sidontaa että toiminut hiilivarastona. Tuotannon loputtua suolle voi myös istuttaa vaikka puita, jolloin hiilensidonta on ehkä nopeampaa. Tällöin on kuitenkin ensin vapautettu moninkertainen hiilimäärä, paikalle mahdollisesti parissa sadassa vuodessa kasvava metsä ei koskaan tule sisältämään yhtä paljon hiiltä kuin suossa oli. Sidonta- ja varastokäsitteitä ei siis kannata sekoittaa keskenään.
Turpeen poltto aiheutti vuonna 2017 noin 10 % (5,8 Mt CO2-eq) Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi turpeen tuotanto aiheutti päästöjä noin 1,4 Mt CO2-eq ja kasvu-, kuiviketurpeen hajoaminen noin 0,3Mt CO2-eq. Energiayksikköä kohden laskettuna turpeen polttaminen aiheuttaa 100 vuoden aikajänteellä laskettuna suuruusluokaltaan kivihiilen polttamiseen verrannollisen ilmastovaikutuksen. Maankäytön muutosten aiheuttamasta ilmastovaikutuksesta on esitetty isompiakin lukuja, mutta en löytänyt nopealla etsimisellä arviota.
Turvetta poltettaessa vapautuu hiilidioksidia 106,0 grammaa jokaista poltettua megajoulea (MJ) kohti. Se on enemmän kuin esimerkiksi maakaasun (56,1 g) tai raskaan polttoöljyn (77,4 g) poltto aiheuttaa, ja määrä on jopa vähän enemmän kuin syntyy kivihiiltä poltettaessa (94,6 g). Elinkaaripäästöjä tarkasteltaessa kivihiilen päästöt ovat luokkaa 370kg ja turpeen 390kg CO2-eq/MWh. Lisäksi turvetuotanto aiheuttaa paikallisia haittoja, kuten veden samenemista, ravinnekuormisutsta, rehevöitymistä, happamoitumista ja metallipitoisuuksien nousua tuotantosuon alapuolisissa vesistöissä sekä tietenkin biodiversiteettivaikutuksia.
Ilmaston kannalta on aivan herttisen yhdentekevää kutsutaanko turvetta poliittisessa retoriikassa fossiiliseksi, hitaasti uusiutuvaksi, uusiutuvaksi vai kaurapuuroksi. Ympäristön kannalta se on fossiilista.
Oikeastaan olisi kai turvetuotantoa ympäristöystävällisempää ostaa Puolasta kivihiilikaivos tai pari, uudelleenkouluttaa turvetyöläiset kaivostyöläisiksi sinne, rahdata hiili tänne ja polttaa vähemmän saastuttava kivihiili vaikka Salmisaaressa ja missä niitä hiilikattiloita vielä onkaan, työllisyysvaikutuskin pysysi ehkä ennallaan. (Ja tähän pakollinen disclaimer: tämä arvio ei perustu laskelmiin, enkä suorastaan kannata tätä mullistavaa ajatusta.)
Huoltovarmuuden takia äärimmäisiä tilanteita varten kannatan kuitenkin sitä, että jonkinlainen jossain kohtuullisessa ajassa ylös nostettava turvetuotantopotentiaali säilytetään, samoin kun muutama turpeelle sopiva kattila. Huoltovarmuuskeskus tai vastaava taho voisi vaikka lunastaa joitakin tarpeettomaksi jääviä turvetuotantolaitteita ja hajasijoitella ne varastorasvoissa johonkin pahan päivän varalle.
Kertaan pääkohdat: Ilmaston kannalta on aivan herttisen yhdentekevää kutsutaanko turvetta poliittisessa retoriikassa fossiiliseksi, hitaasti uusiutuvaksi, uusiutuvaksi vai kaurapuuroksi. Ympäristön kannalta se on fossiilista.
Kiitos ihan kaikille ihan ketä hyvänsä äänestäneille ja erityskiitos kaikille, jotka antoivat äänensä minulle, vihreille ja vihtiläisille.
Kiitos myös kaikille niille, joiden kanssa on ollut ilo keskustella, tehdä vaalityötä tai muuten vaan kohdata. Olette mahtavia, ja monia hyviä keskusteluja on käyty tärkeistä teemoista.
Toivotan kaikille valituille asuinkunnasta riippumatta viisautta laatia pätevä strategia, järjestää hallinto ketterästi, solmia kustannustehokkaita sopimuksia, hoitaa taloutta järkiperäisesti ja hankkia tarkoituksenmukaisia tietojärjestelmiä.
Pohjatkaa päätöksenteko tietoon ja laatikaa mittareita, jotka auttavat ymmärtämään toimien vaikuttavuutta, oli sitten kyse taloudesta, palvelun laadusta tai hoitopäätöksistä. Reagoikaa tilannekuvan kertomiin poikkeamiin ja mahdollisiin rakenteellisiin ongelmiin herkästi ja tehkää tarvittavia ohjaustoimia.
Hyödyntäkää analytiikkaa ja ottakaa käyttöön järjestelmiä, jotka tukevat hyvinvointia ennaltaehkäisevästi ja toimivat myös hoitopäätösten tukena. Tehkää tämä tietosuoja, tietoturva, eettiset näkökulmat ja tietenkin laki ja määräykset huomioiden.
Kiinnittäkää huomiota erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiiin, palvelujen saatavuuteen ja ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun.
Rakentakaa ehyitä hoitopolkuja ja toimivia palveluintegraatioita kaikkiin tarvittaviin suuntiin. Lopettakaa ihmisten pompottelu luukulta toiselle ja kaatakaa funktioiden välisiä aitoja. Hyödyntäkää palvelumuotoilua ja vaatikaa ihmislähtöistä suunnittelua.
Älkää katsoko peruutuspeiliin, vaan ajatelkaa asioita alusta, hyvät käytännöt hyödyntäen ja uusia avoimin mielin miettien. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen painopisteen siirtäminen ennakoiviin toimiin vaatii siirtymistä datavetoiseen kulttuuriin ja siten tiedon hyödyntämiseen liittyvien kyvykkyyksien huomattavaa parantamista. Asiakkaat tarvitsevat paitsi matalan kynnyksen lähipalveluja, myös helppokäyttöisiä ja asiakaslähtöisiä sähköisiä palveluja.
Huomioikaa kaikessa tekemisessä ympäristö, ilmastovaikutukset ja eettisyys.
Muistakaa myös, että henkilökunnan hyvinvointi on kaiken perusta. Parantakaa henkilöstöjohtamista, vähentäkää hierarkiaa ja nostakaa avoin ja arvostava työkulttuuri kunniaan. Tarjotkaa henkilöstölle koulutuksia ja muita tilaisuuksia osaamisen kehittämiseen, joustoja elämäntilanteen niin vaatiessa, luokaa urapolkuja, ja pitäkää muutenkin kaikin tavoin huolta henkilöstön jaksamisesta. Laatikaa työn vaativuuden ja kuormittavuuden aidosti huomioiva palkkausjärjestelmä.
Ja lopuksi, tehkää tämä kaikki uudelleen. Tarjolle tulee uutta tietoa, uusia tilanteita, uusia menetelmiä ja uusia mahdollisuuksia, sillä sotepalvelujen kehittäminen ja hallinnointi on iteratiivista ja jatkuvaa työtä. Ennakoikaa tulevaa tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä hyödyntäen ja tarkkailkaa trendejä ja muutosajureita, jotta ehdtte reagoida niihin ajoissa.
Hyvä tästä tulee.
Kuva: Hyvinvointialueiden viitearkkitehtuuri v1.0, ydinprosessien aliprosessien välinen vuorovaikutus
Mediassa, somessa ja kahvipöytäkeskusteluissa nousee usein esiin ehdokkaiden, ryhmien sekä vaaliohjelmien lupaukset soteuudistuksen palveluja parantavasta vaikutuksesta – ja parannustoiveiden aiheuttamista kustannuksista. Toiveiden tynnyrit maksavat, mutta onko osa tynnyreistä pullollaan kustannussäästöjä tuovaa taikajuomaa?
Soteuudistuksessa useimpia kiinnostaa eniten se, pääseekö jatkossa tarpeen tullen ripeästi hoitoon, onko lähin terveyskeskus helposti saavutettavissa, saako ikäihminen hoivaa, löytääkö asunnoton kodin, saako vähävarainen lapsiperhe apua ja vastaavat käytännön asiat. Soteuudistuksessa on nimenomaan kyse mielenterveyspalveluista, neuvoloista, lääkärin saatavuudesta ja kotihoidosta. Siksi näistä ydinasioista pitää myös puhua.
Apua tarvitsevan on saatava palvelua kohtuullisessa ajassa. Varhainen ongelmiin puuttuminen ja niiden ratkaiseminen on paitsi oikein ja luo hyvinvointia, säästää myös selvää rahaa. Hoidon saamisen pitkittyminen vastaavasti maksaa, vähentää onnellisuutta ja voi pahimmillaan olla jopa kohtalokasta. Esimerkiksi matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen tarjoaminen ja ripeä palvelujen piiriin pääsy on aivan olennaista, mutta tällä hetkellä jonot ovat liian pitkiä.
Talouden kannalta taas asiaa on tarkasteltava kokonaisuutena. Jos ongelmin hoitoa lykätään esimerkiksi nopeita kustannussäästöjä tavoitellen, kasvaa erikoissairaanhoidon tarve – ja sepä vasta onkin kallista. Osaoptimoinnin sijaan pitää aina katsoa kokonaisuutta. Suomen sotejärjestelmän ongelmat ovat ennen kaikkea saatavuudessa ja ennaltaehkäisyssä. Ilman ennaltaehkäisyn selvää kehittämistä kustannusten nousupaine vie mahdollisuuksia saatavuuden parantamiseen.
On tärkeää ymmärtää, että ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro tuo sijoituksen moninkertaisesti takaisin ja lisää myös ihmisten hyvinvointia.
Hallintohimmeleitä aivan perustellusti pelkäävän lohduksi pitää todeta, että soteuudistus itse asiassa tehostaa hallintoa ja sujuvoittaa päätöksentekoa, kun hyvinvointialueen monesta toimijasta siirrytään yhteen. Tähän asti samoja hallinnollisia tehtäviä on tehty sadoissa kunnissa tai kuntayhtymissä, jatkossa 21 hyvinvointialueella. Tästä syntyy aikamoinen mahdollisuus kustannussäästöihin. Sama yksiköiden vähenemisen tehostava vaikutus pätee hallinnon lisäksi it-järjestelmiin, tuotantoprosesseihin ja vaikkapa hankintayksiköihin. Järjestelmät pitää rakentaa siten, että ne tukevat tehokkaita prosesseja ja vähentävät sellaista soteammattilaisten tekemää manuaalista työtä, joka on pois asiakastyöstä. Hoitohistoriasta saatavaa tietoa hyödyntävillä järjestelmillä voidaan jatkossa mahdollistaa merkittävästi parempi ennaltaehkäisevä ja yksilöllinen hoito, kunhan se tehdään tietoturvallisesti ja asiakasta kunnioittaen. Ennaltaehkäisyn tehostaminen tietojärjestelmiä hyödyntäen tuo jälleen yhden tavan hillitä kustannusten kasvua.
Itse lähdin ehdolle puolustaakseni hyvinvointierojen kaventamista, yhdenvertaisuutta, matalan kynnyksen lähipalveluja, toimivia digipalveluja sekä sote-henkilöstön hyvinvointia. Mutta jos uudistuksen perustuksia nyt ei rakenneta oikein, tuhrautuu rajallisia voimavaroja. Siksi uudistuksen alkuvaiheessa olennaisinta on rakentaa toimiva ja järkevästi johdettu organisaatio, hallintomalli, toimivat tietojärjestelmät ja sujuvat prosessit. Ilman niitä käytännön tasolla ei saavuteta niitä hyötyjä, jotka uudistuksen myötä on nyt mahdollista saavuttaa.
Valtuuston tehtävänä on luoda terveydenhuollon, sosiaalialan ja pelastustoimen ammattilaisille toimintaedellytykset hoitamalla taloutta, luomalla pätevä palvelustrategia, jonka toteutumista myös seurataan – ja huolehtimalla siitä, että henkilöstö voi hyvin ja pystyy tekemään työnsä. Kun tämä toteutuu, avautuu muutama toiveiden tynnyri, myös se josta löytyy kustannussäästöjen elintärkeä eliksiiri.
Vaalipäivän paras vinkki on vaikuttaa parantavasti Länsi-Uudenmaan hyvinvointiin kirjoittamalla äänestyslappuun numero 444.
Miten huolehditaan, että hyvinvointi alueilla muistetaan myös sosiaalihuollon palvelut? Suurin osa mainonnasta ja mediasta käsittelee vain terveydenhuoltoa?
Soteuudistuksen yhteydessä on todellakin keskitytty usein lähinnä terveydenhoitoon. Sosiaalipalvelut muodostavat kuitenkin varsin huomattavan osan soteratkaisun kokonaisuudesta mittaapa sitä sitten budjetin tai henkilöstön osuudella. Aivan selvää on, että sosiaalipuolelle kuuluvat asumispalvelut, kotihoito, perheasiat ja vaikkapa päihdepalvelut ovat aivan yhtä tärkeitä – ja oikeastaan ihan olennainen osa soteuudistuksen tavoittelemaa ennaltaehkäisyä.
Minä luulen (ja tämä on siis tosiaan arvaus), että sosiaalipalveluista puhutaan vähemmän siksi, että osaa niistä, vaikkapa sitä kotihoitoa, saatetaan usein luulla terveydenhuollon palveluksi. Lisäksi toimeentulotukiin, lastensuojeluun tai päihdepalveluihin liittyy edelleen leimaantumisen pelkoa, joten ehkä asioita halutaan joskus tarkoituksellakin sivuuttaa. Voi myös olla, että syrjäytymiseen ajautunut tai taloudellisiin vaikeuksia kohdannut toimeentulotuen asiakas ei aina jaksa olla kaikkein innokkain yhteiskunnalliseen keskusteluun asioita nostava aktiivi, kun on vähän muutakin mietittävää. Siksi on aivan oikein ja kohtuullista, että asioita tuovat esille ne, joilla on siihen juuri sillä hetkellä parempi mahdollisuus. Lastensuojelu, asumispalvelut ja jossain määrin myös vammaispalvelut on kyllä jonkin verran näkyneet keskustelussa.
Sosiaalipalveluita koskee aika pitkälle samat ongelmat ja toisaalta parannusmahdollisuudet kuin terveydenhoitoakin. Hyvinvointialueilla on aika paljon valinnanvaraa sosiaalipalveluiden järjestämisessä. Esimerkiksi palveluasumisen tarpeen määrää voidan nyt tarkastella paremmin koko alueella eikä vain yksittäisessä kunnassa, kolmannen sektorin kanssa voidaan toivottovasti suunnitelmallisemmin kehittää yhteistyötä ja lastensuojelun voimavaroja voidaan käyttää tehokkaammin.
Ne ongelmatkin ovat sitten samoja: Palvelun saatavuudessa on parantamisen varaa ja alueellista vaihtelua. Palvelutarpeen arviointi pitäisi tehdä nopeammin. Palveluissa pitäisi keskittyä enemmän ennaltaehkäisyyn. Sosiaalityöntekijöistä on pulaa, ja aika isoksi ongelmaksi nousee työssä jaksaminen. Asiakastyö koetaan kuormittavana ja riski uupua työssä on suuri. Työhyvinvointiin pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota, uupumisen syyt selvittää ja tilanne korjata, tai meillä ei kohta ole työntekijöitä sitä kuuluisaa niukkuutta jakamassa.
Mutta se hyvä tässä uudistuksessa on, että vaikkakaan resurssit eivät ehkä kasva kuten monet toivovat, niitä voidaan jatkossa käyttää paremmin. Soteuudistuksen ytimessä on sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin integraatio, josta parhaimillaan seuraa ehyeämmät hoitopolut ja saumattomammat palvelut, vähemmän asiakkaan pompottelua luukulta toiselle, parempi kokonaisuuden hallinta ja toivottavasti myös palvelujen saatavuuden paraneminen.
Valmistelutyö
Miten arvioisit tehtyä valmistelutyötä L-U hyte osalta? Oletko saanut siitä mielestäsi riittävästi tietoa ehdokkaana? Onko valmistelutyössä mielestäsi miltä osin onnistuttu/epäonnistuttu? // Eeva Marjatta Vesterinen
Tietoa on aika hyvin saatavana yleisellä tasolla. Detaljit eivät ole tässä vaiheessa olennaisia muutenkaan. Valmistelutyö näyttäisi olevan käynnissä, mutta monelta osin pahasti kesken tai jopa alkutekijöissään.
Olen lievästi kauhulla seurannut toimeenpanon valmiusastetta. Marraskuun tilannekuvassa Länsi-Uudenmaan osalta sopimusten siirtojen ja it:n lisäksi pikkuisen kesken näytti olevan johtamisen ja osaamisen tai yhdyspintojen työkokonaisuus, valmiusaste 0%. Palvelujen järjestämisen tila nyt ei voikaan vielä olla kovin korkea. Eli pitkä on matka tässäkin.
Aivan aluksi haluan…
Millaisiin toimiin aloittavan valtuuston tulisi mielestäsi ensisijaisesti ryhtyä? Onko sinulla mielessä asioita joita tulisi alueella erityisesti priorisoida? // Eeva Marjatta Vesterinen
Ensimmäisiä toimia on tietysti sopimusten siirtoihin liittyvät selvitykset, jotka edellisen tilannekuvan mukaan olivat pahasti kesken, it-asiat ja hallintosääntö, oletettavasti asetettaviin lautakuntiin tehtävät valinnat ja varmaankin pitää rekrytä hyvinvointijohtaja tai mikä se titteli nyt sitten tuleekaan olemaan.
Äärimmäisen tärkeänä pidän henkilöstöhallinnon ja muutosjohtamisen piiriin kuuluvan uuden organisaation ja työkulttuurin luomiseen hyväksi tehtäviä toimia ja suunnitelmia. Näin valtava organisaatiomuutos on siirtyvälle henkilöstölle raskas prosessi, ja se tulee etenkin suoraa sosiaali- tai terveydenhoitotyötä tekevälle vielä kaiken koronauupumuksen päälle. Henkilöstön hyvinvoinnin eteen pitää tehdä kaikki mahdollinen, sillä muuten homma menee metsään heti alusta, ja sen korjaaminen on pitkä tie.
Nyt pitää ymmärtää, että ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro tuo sijoituksen moninkertaisesti takaisin ja lisää myös ihmisten hyvinvointia.
Rakenteelliset uudistukset
Tarvitaanko alueella rakenteellisia uudistuksia? Jos kyllä, millaisia olisit valmis ajamaan valtuutettuna lyhyellä/pitkällä aikavälillä ja miksi? Jos ei tarvita, miksi? // Eeva Marjatta Vesterinen
Rakenteellisista uudistuksista sen verran, että kyllä niitä tarvitaan, nimittäin aluksi nyt tämä soteuudistus, mikä jo on ihan järkyttävän kokoinen rakenteellinen uudistus. Hyvinvointialueen kuntien sotehallinnon ja päätöksenteon, hankintayksiköiden ja muiden vastaavien toimintojen kokoaminen yhteen yhdessä tietojärjestelmisen myötä tuo varmaan viimeistään keskipitkällä aikavälillä helpotusta kustannusten nousupaineeseen, samoin prosessien yhtenäistäminen, tehokkaat työnkulut ja vaikkapa hyvien käytäntöjen levittäminen. Tosiasia on kuitenkin se, että Suomen terveydenhuolto on jo nyt varsin kustannustehokasta, jos sitä vertaa muiden maiden järjestelmiin eli hukkaa on sinänsä vähän.
Suomen soteongelmat piilevät saatavuudessa ja ennaltaehkäisyssä. Ilman ennaltaehkäisyn selvää kehittämistä kustannusten nousupaine vie mahdollisuuksia saatavuuden parantamiseen. Nyt pitää ymmärtää, että ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro tuo sijoituksen moninkertaisesti takaisin ja lisää myös ihmisten hyvinvointia.
Kuitenkin, vaikka mitä tehtäisiin, päädytään silti aika nopeasti palveluverkon tarkasteluun. Aivan varmasti palveluja tullaan tulevina vuosina keskittämään riippumatta siitä keitä valtuustossa istuu, ja minusta on ihan hyvä sanoa se ääneen. Se ei silti saa tarkoittaa lähipalvelujen katoamista eikä sen tarvitse tarkoittaa palvelutason huononemistakaan. Etäpalvelut, mobiilipalvelut ja rajoitetumman valikoiman palvelupisteet sekä kuntarajojen merkityksen poistuminen avaavat myös uusia mahdollisuuksia. Ihan selvää on, että jatkossa tarvitaan nimenomaan ennaltaehkäisyä parantavia matalan kynnyksen lähipalveluja esimerkiksi mielenterveyden hoidon parantamiseksi, mutta niiden parhaita järjestämistapoja kannattaa tarkoin selvittää.
Rahoitusmalli
Mitä mieltä olet alueen rahoitusmallista sekä rahoitusperusteista? Miten niitä tulisi mielestäsi kehittää tulevaisuudessa? // Eeva Marjatta Vesterinen
Rahoituksessa on aika niukasti sellaista liikkumavaraa, johon aluevaltuustossa voisi suoraan vaikuttaa. Rahoituspohja muodostuu kunnilta siirtyvästä soterahasta ja sitä korjataan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja hintatason mukaan määräytyällä korotuksella, noin lyhyesti sanottuna. Asiakasmaksut muodostavat osan rahoituksesta. Viime vuonna päivitetty asiakasmaksulaki asettaa niille jonkinlaisen perälaudan. Jos maakuntaveromalliin mennään, on hyvinvointialueilla kenties enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja toisaalta insentiivejä, mutta silloinkin tarvitaan tasausjärjestelmä vähentämään alueiden eroja. Toisaalta veromallien miettiminen ei ole aluevaltuuston tehtävä eikä sillä ole asiaan päätäntävaltaa.
Tietojärjestelmät
Tietojärjestelmät ovat tärkeitä mutta ei kai niillä hoideta ketään?
Soteuudistuksen onnistumisen takaamiseksi on rakennettava toimiva ja järkevästi johdettu tietoon pohjaava organisaatio, toimivat tietojärjestelmät sekä sujuvoitettava prosesseja, jotta rajallisia voimavaroja ei tuhlata tehottoman toiminnan ylläpitämiseen. Lisäksi terveydenhuollon painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäisyn suuntaan. Ilman näitä toimia ei käytännön tasolla saavuteta soteuudistuksen hyviä tavoitteita eli esimerkiksi turvata matalan kynnyksen lähipalveluja, hyvinvointierojen kaventamista, mielenterveystyön edistämistä ja henkilöstön hyvinvointia.
Tietojärjestelmien toiminta on olennaista. Usein sote-it:stä puhuttaessa unohdetaan, että asiakastietojärjestelmien lisäksi tarvitaan palkka-, henkilöstö- ja taloushallintojärjestelmiä, joita ilman toiminta on käytännössä mahdotonta. Näiden hankinta ja/tai olemassa olevien järjestelmien yhteensovittaminen on pakko tehdä, ja tälle on työlle on hyvin vähän aikaa.
Tietojärjestelmillä ei hoideta ketään, mutta toisaalta ilman tietojärjestelmiä ei myöskään hoideta ketään.
Julkinen vai yksityinen tuotanto
Mitä mieltä ehdokkaat ovat siitä, että nykyhallitus on kaavaillut nostavansa julkisen puolen tuotannon suuremmaksi kuin se nykyisin on. Mitä ajattelet siitä, että esim. pienet yksityiset sote-alan tuottajat lopetettaisiin tai niiden toimintaedellytyksiä kovasti supistettaisiin?
Minun nähdäkseni on päivänselvää, että yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita tarvitaan jatkossa ainakin yhtä paljon kuin nytkin. Sotesektorin työt eivät vähene kun väki vanhenee. Palvelutuotannossa pitää pyrkiä valitsemaan kokonaisuuden kannalta tehokkain ja tuottavin ratkaisu. Usein se on julkisen tahon itse järjestämä palvelu, mutta ihan hyvin se voi olla yksityinenkin. Pitää tietenkin muistaa, että hyvinvointialue vastaa hankkimansa yksityisen palvelun laadusta samalla tavoin kuin itse järjestämänsä palvelun laadusta, ja laadunvarmistuksen ja valvonnan kustannukset on huomioitava.
Riippumatta siitä miten palvelu tuotetaan, sen vaikuttavuutta pitää mitata, jotta ensinnäkin ymmärretään onko sen tuottaminen kustannustehokasta ja toisaalta tehdäänkö ylipäätään oikeita toimenpiteitä. Hyötyjen pitäisi olla kustannuksia suuremmat. Oikeiden mittareiden laatiminen on toki vaikeaa, sillä niiden tulisi olla tarpeeksi laajasti välilliset ja kerrannaisvaikutukset huomioivia.
Lisäksi sanoisin, että hankintayksiköihin tarvitaan parempaa osaamista – tai riittävästi resurssia. Oletan nimittäin, että osaamista usein on, muttei välttämättä aikaa tehdä työ riittävän laadukkaasti. Hankintojen laadun ja hinnan tasapainoon on kiinnitettävä huomiota, sillä pelkkä halpa hinta voi olla kallista. Huolellinen vaatimusmäärittelyjen ja laatukriteerien laatiminen on siihen käytetyn ajan arvoista. Ja tietenkin hankinnat pitää jakaa osiin siten, että myös pienet yritykset voivat kilpailla tasavertaisesti isojen toimijoiden kanssa.
Ja vaikka suhtauden jokseenkin pragmaattisesti julkinen / yksityinen -suhteeseen ilman ideologigia painolasteja, näen myös pari erityistä huomiota vaativaa asiaa. Lastensuojelun ja vammaispalvelun yksiköiden pitäisi minusta olla pääsääntöisesti julkisena tuotettua palvelua tai ainakin niiden laatua on tarkkailtava erityisellä huolella. Valvontaa on käsittääkseni lisätty ainakin vanhusten hoivapalveluihin, ja hyvä niin.
Hallintohimmeli
Kansalle kerrotaan, ettei hallintohimmeleitä synnytetä. Kuinka valtuutettuna vaikutat siihen, ettei niin kävisi? Haluaisitko, että joku ulkopuolinen asiantuntija mitoittaisi alueen kokoon nähden sopivan kokoisen ylimmän- ja keskitason virkahenkilöportaan, jottei hallinto kasvaisi ylisuureksi?
Joulu meni jo, joten on aika luopua himmeleistä. Soteuudistus itse asiassa purkaa hallintohimmeleitä ja sujuvoittaa päätöksentekoa, kun monesta toimijasta siirrytään yhteen. Tämä pätee niin it-järjestelmiin, tuotantoprosesseihin kuin hallintoonkin.
Minä lähtisin koko organisaation rakentamisessa MVG-ajatuksesta, siis Minimum Viable Governance. Kevyin mahdollinen hallintomalli, minimimäärä kontrollipisteitä ja päätöksenteko lähellä päätöksen kohdetta aina kun mahdollista. Arvovirran toiminnasta vastaava henkilö pystyy yleensä itse arvioimaan voiko tehdä päätöksen vai pitääkö se eskaloida. Pitää siis luottaa siihen, että ihmiset osaavat ja haluavat hoitaa työnsä hyvin. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö mitään kontrollia ole, tai etteikö aina tarpeen tullen voisi siirtää päätöksentekoa esihenkilölleen, ja tiettyjen kriteerien ylittyessä näin pitääkin tehdä.
Hallinnon osalta pitää ylimääräisiä kerroksia vältää. Hallintoresurssien ja viranhaltijoiden vähentäminen ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo. Jos hallinnollisia tehtäviä ei saada resurssipulan takia hoidetuksi, palvelutuotanto kärsii ja luultavasti myös henkilöstön hyvinvointi. Lopputuloksena on huonosti toimiva organisaatio. Sujuvien prosessien käyttöönotto on toki tässäkin yksi avainkysymys.
Jos tämän kaiken rakentamiseen tarvitaan ulkopuolisia asiantuntijoita, niin sitten sellaisia hankitaan. Luultavasti tarvitaan.
Palkkojen harmonisointi
Sote-uudistukseen liittyy palkkojen harmonisointi. Tällä toimenpiteellä eri kuntien ja kuntayhtymien palkat harmonisoidaan eli yhdenmukaistetaan muodostettaessa hyvinvointialueita. Periaate on samasta työstä sama palkka, vaikka nyt markkinatalouden ehdoilla tilanne on ollut aina toinen. Palkoissa on eroja, kuten monilla muillakin aloilla. Aluevaaleissa asiaan pitäisi ottaa ehdokkaiden kantaa. Hyvä ehdokas, mikä on sinun ajatuksesi, kuinka palkat harmonisoitaisiin? Eri tavoissa on lopputuloksena kokonaisuudessaan jopa yli puolen miljardin euron ero.
Liikkeen luovutuksessa työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä. Palkkaharmonisointi pitää siis tehdä parin vuoden sisään, mutta paljon riippuu myös siitä millaisiksi tehtäväkohtaiset palkkatasot määräytyvät. Nythän joka kunnassa / kuntayhtymässä on oma tehtävien ja palkkojen vaativuusjärjestelmänsä tai ainakin sitä sovelletaan eri tavoin. Työn vaativuuden määrittelyn yhtenäistäminen on osa tätä harmonisointia, ja se on tehtävä oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisuutta tavoitellen.
Tämän jo Sipilän hallituksen aikana valmistuneen selvityksen mukaan palkkaharmonisoinnin kustannuspohja olisi noin 6,2 miljardia euroa ja kustannusten kasvu henkilöstön osalta olisi mediaanitavoitetasolla vähintään 75 miljoonaa euroa ja 9. desiilin tavoitetasolla vähintään 700 miljoonaa euroa vuodessa ja merkitsisi siis 0,7 % – 6,3 % korotuksia. Numerot ovat varmaan jonkin verran tarkentuneet ja muuttuneet, mutta iso kuva on varmaan oikealla hehtaarilla. Lopullinen totuus lienee jotain tuolta väliltä. Sotehenkilöstö siis saa keskimäärin palkankorotuksen, mikä on toki ihan oikein ja kohtuullista.
Tehokkaan algoritminsa ansiosta tämä vaalikone etsii sinulle sopivan ehdokkaan nopeasti ja varmasti. Yksi rajoite kuitenkin on: Tämä aluevaalikone toimii vain Länsi-Uudenmaan alueella.
Olen Pete Simontschuk, kotoisin Espoosta, ja olen asunut nyt noin 15 vuotta Vihdissä Tervalammella. Perheeseen kuuluu puolison lisäksi yksi nuorukainen, vanhempi lapsi on aikuisen kirjoissa ja asuu jo toisaalla. Perheenjäseniksi voinee laskea myös kaksi pientä ja perin persoonallista koiraa.
Työkseni toimin IT-asiantuntijana Aalto-yliopistossa keskittyen lähinnä erilaisten opetukseen liittyvien media- ja esitystekniikan järjestelmäratkaisujen kehittämiseen.
Soteratkaisun tärkeimpiä tavoitteita ovat
yhdenvertaisuus
hyvinvointierojen kaventaminen
matalan kynnyksen lähipalvelut
7 vrk hoitotakuun toteuttaminen
mutkattomat hoitopolut
sotehenkilöstön hyvinvointi
kustannustehokkuus ja kustannusten kasvun hillintä
Keinoja onnistuneen soteratkaisun toteuttamiseen:
terveydenhuollon painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyn suuntaan
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon parempi integrointi
yhtenäiset, käyttäjälähtöiset ja toimivat tietojärjestelmät
sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon yhteistoiminnan parantaminen
yhtenäinen palvelutarpeen arviointi
tietoon perustuva päätökseksenteko
toimiva johtamisjärjestelmä ja hallintomalli
ennakointi; datan ja AI:n hyödyntäminen
prosessien ja arvonluontiketjujen virtaviivaistaminen
digitaalisten asiointipalvelujen kehittäminen
suuremmat hankintayksiköt ja parempi keskitetty hankintaosaaminen
ostopalvelujen sujuva hankinta ja laadunvarmistus
Tulevaisuuden haasteita ei ratkota menneisyyden keinoin. Tiedolla johtaminen sekä kestävän kehityksen yhdistäminen järkevään taloudenpitoon ovat ratkaisevia tekijöitä niin soteratkaisun toteuttamisessa kuin muussakin julkisessa hallinnossa.
Suomen terveydenhuolto on tutkitusti maailman kustannustehokkainta ja laadultaan aivan huippuluokkaa*
Eipä uskoisi, kun yrittää varata lääkäriaikaa – ja saa sen kuukauden päähän. Tutkimusta ei silti käy kiistäminen: tulos on faktaa vuodelta 2018, eikä terveydenhuollon laatu ole mitenkään voinut kolmessa vuodessa tyystin romahtaa, etenkin kun trendi on siihen asti ollut kohti parempaa.
Miksi sitten tarvitaan soteuudistus jos kerran Suomi on ennestäänkin terveydenhuollon mallimaa?
Suomen terveydenhuollon ongelmat piilevät perusterveydenhuollon saatavuudessa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä, ei niinkään terveydenhuollon laadussa. Asiakkaan näkökulmasta usein tärkeintä olisi saada hoitopalveluja nopeasti ja läheltä. Yhdenvertaisuus ei toteudu* ja terveyserot* ovat huomattavia. Työvoiman saatavuudessa on haasteita, eikä sitä yhtään helpota väestön ikääntyminen*, joka lisää myös ikäsidonnaisia sotekuluja.
Soteuudistus ei tietenkään korjaa näitä ongelmia kerralla kuntoon, ei tietenkään. Päinvastoin sotessa riittää tekemistä ja haasteita. Alkukaan ei ole ruusuinen: ratkaisua leivottiin vähintään vuosikymmen tai laskentatavasta riippuen kauemminkin. Aluevaalit piti järjestää jo 2018, sitten 2019, mutta koko soteratkaisu kaatui samoin kuin hallitus. Monen monta muutakin kummaa tässä matkalla on tapahtunut, ja monilta on usko loppunut jo aikaa sitten, myös minulta. Enkä voi väittää, että olisin koskaan ollut ainakaan aiemmin esitetyn maakuntahallinnon suuri kannattaja, eikä lopulta saavutettu malli liiallisine hyvinvointialueineen ole täysin optimaalinen. Lisäksi tuntuu, että uudistus viedään läpi aika rajulla vauhdilla.
Pelkästään uudelleenorganisoituminen on valtava työmaa, samoin it-järjestelmien yhtenäistäminen ja vaikkapa johtamisjärjestelmän luominen. Samaan aikaan on pidettävä pyörät pyörimässä ja vieläpä kurottava kiinni koronavuosien tuomaa hoitovelkaa. Yhteistyökuviot eivät nekään hioudu hetkessä. Uusien digipalvelujen hyödyntämistä tulisi edistää, mutta eivät ne itsestään tule käyttöönotetuiksi.
Haasteista huolimatta uusi sotemalli myös mahdollistaa paljon. Se tarjoaa aiempaan verrattuna valtavan paljon parempia mahdollisuuksia ja työkaluja ratkoa nykyisiä ja tulevia haasteita. Yhtenäiset tietojärjestelmät, arvonluontiketjujen virtaviivaistaminen, digitaalisten asiointipalvelujen kehittäminen, suuremmat hankintayksiköt ja parempi keskitetty hankintaosaaminen, ostopalvelujen parantaminen, yhtenäinen palvelutarpeen arviointi ja ylipäätään yhteistyön parantaminen ovat hyviä tavoitteita. Lisäksi perusterveydenhuolto saadaan paremmin integroitua erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen kanssa, jolla on ainakin lähtökohtaisesti toimintaa tehostava vaikutus. Hoitopoluista on paljon helpompi luoda mutkattomia ja ne päättyvät toivottavasti aiempaa harvemmin umpikujaan. Suuruuden ekonomia myös parantaa työvoiman saatavuutta. Henkilökunta saa vihdoin työrauhan ja toimintaa voidaan aidosti ja pitkäjänteisesti kehittää.
Toimintaa on tehostettava ja tuottavuutta edelleen lisättävä, mutta tehostaminen on tehtävä organisaation toimintamallien ja työnkulkujen järkeistämisellä, ei ennestään ylikuormitetun terveydenhuoltohenkilöstön työkuormaa kasvattamalla. Työkuorma on päinvastoin kevennettävä, ja tässä prosessien järkeistäminen on avainasemassa.
Tavoitteissa on mukana myös tietoon perustuvan johtamisen ja ohjaamisen periaate, joka on aivan olennainen uudistuksen onnistumisen kannalta. Datan perusteella voidaan seurata ja arvioida hoitojen ja toimenpiteiden vaikuttavuutta, jolloin voidaan entistä paremmin valita käyttöön parhaiten toimivaksi todettuja keinoja ja toimia. Kerättyä dataa on käytettävä palvelulaadun mittaamiseen. Tehokkaat ja toimivat laatumittarit ovat palvelun kehittämisen ja ohjaamisen kannalta aivan olennaisia, mutta tällä hetkellä niissä on puutteita. Laadun ja sen osatekijöiden määrittely on tehtävä huolella, jotta laatua kuvaavat mittarit voidaan asettaa ja kerätyn datan perusteella voidaan tarvittaessa tehdä tarvittavia ohjaustoimia palvelun sisältöön riittävän tehokkaasti ja mahdollisimman reaaliaikaisesti.
Toinen merkittävä asia on painopisteen siirtäminen keskitetysti ennaltaehkäisevän palvelun suuntaan. Varhainen puuttuminen ja ongelmien hoitaminen ajoissa on paitsi taloudellisesti kannattavampaa, myös inhimillisesti parempi ratkaisu. Tiedon keruuseen perustuvilla tekoälyä hyödyntävillä järjestelmillä voidaan jatkossa mahdollistaa merkittävästi parempi ennaltaehkäisevä ja yksilöllinen hoito. Dataa kerätään jo nyt varsin paljon, mutta sen hyödyntäminen on vielä aivan alkuvaiheessa. Hoito- ja sairaushistorian perusteella olisi mahdollista tehdä ennakoivia yksilöllisiä sosiaali- ja terveysongelmia ennaltaehkäiseviä hoitosuunnitelmia, jotka tunnistavat yksilöllisiä riskejä ja tarjoavat työkaluja niiden vähentämiseen aivan uudella tavalla. Tämä hyödyttää palvelun käyttäjää, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden hillitä kustannusten kasvua.
Soteuudistuksessa useimpia kiinnostanee se, pääseekö jatkossa tarpeen tullen ripeästi hoitoon, onko lähin terveyskeskus helposti saavutettavissa, saako vanhuspalveluissa hyvää hoitoa, saako kipeän hampaan paikattua, löytääkö asunnoton kodin, saako vähävarainen lapsiperhe apua, kauanko mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva joutuu odottamaan hoitoon pääsyä ja vastaavat käytännön asiat. Ja niin pitääkin: nämä ovat täsmälleen oikeita ja olennaisia asioita. Mutta jos soteuudistuksen perustuksia hallintohimmeleineen ja tietojärjestelmineen ei rakenneta oikein, tuhrautuu rajallisia voimavaroja tehottoman toiminnan ylläpitämiseen. Siksi uudistuksen alkuvaiheessa olennaisinta on rakentaa toimiva ja järkevästi johdettu organisaatio, toimivat tietojärjestelmät ja sujuvat prosessit. Ilman niitä käytännön tasolla ei saavuteta niitä hyötyjä, jotka uudistuksen myötä on nyt mahdollista saavuttaa.
On selvää, että soteuudistus tarvitaan, ja nyt lähdetään rakentamaan tulevaisuuden haasteet kestävää järjestelmää. Uudistus tarjoaa todellisen mahdollisuuden parantaa palveluja, yhtenäistää käytäntöjä ja järjestelmiä sekä liittää yhteen paljon entistä paremmin sosiaali- ja terveyspalveluja – ja lopulta säästää myös kustannuksissa, tai ainakin estää kustannusten hallitsemattoman kasvun. Tavoitteiden saavuttaminen kuitenkin vaatii muutosta ohjaavilta tahoilta kokonaisuuksien hahmottamista ja kykyä ymmärtää monimutkaisia systeemejä. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kehittämistä ohjaamaan tarvitaan ihmisiä, jotka kykenevät ennakoimaan tulevaa ja haluavat rakentaa hyvin johdettuja käyttäjälähtöisiä sotepalveluja.
Tänään on vaalipäivä, ja monet ovat ennakkoäänensä antaneet jo aiemmin.
Olemme keskustelleet Vihdin kehittämisestä, elinkeinorakenteen monipuolistamisesta ja yritysten tarpeista, palvelujen parantamisesta, koulujen ja sivistystoimen tärkeydestä, maahanmuutosta, joukkoliikenteen merkityksestä, energiaratkaisuista, kylien omaleimaisuudesta, digitalisaatiosta, tuntikehyksestä, taiteesta, tietoon pohjautuvasta päätöksenteosta, kaavoituksesta, kevyen liikenteen väylistä, lentokentistä, sähköautoista, yhdenvertaisuudesta ja niin monesta muusta kunnan kannalta tärkeästä asiasta, kukin omien painotustensa mukaisesti. Olemme tavanneet ihmisiä torilla ja kylillä ja terasseilla, juoneet kahvia ja syöneet makkaraa, tai mitä nyt kukin onkaan löytänyt. Olemme kertoneet ajatuksistamme ja kuunnelleet kohtaamiemme ihmisten toiveita ja näkemyksiä, ja kenties jopa oppineet toisiltamme.
Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita.
Mutta pohjimmiltaan, isossa kuvassa, kaikkein tärkeintä meille kaikille on ympäristö ja yhteistyö, sillä ilman niitä meillä ei ole mitään. Ketkä ikinä valtuustoon päätyvätkään, tehkää hyviä ja laajasti hyvinvoinnin huomioon ottavia tulevaisuuteen kantavia päätöksiä.
Mitä Vihdissä pitää tehdä, jotta saamme osamme investointibuumista?
(FB-kirjoitus 100621, mutta laitetaan nyt sama tännekin)
Vihdissä ei keitetä sellua eikä vesivoimaakaan ole tarjolla. Kolme mahtavaa valttia Vihdillä kuitenkin on, ne ovat asuntokaupan vanhaa viisautta lainaten sijainti, sijainti ja sijainti. Kun näihin yhdistetään kohtuuhintainen maa, toimiva liikenne ja sujuvat palvelut, voi yhtälöstä syntyä kiinnostusta sijoittaa liiketoimintaa Vihtiin. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen käsittämään myös uusia ja osin myös korkean tuottavuuden aloja voisi olla hyvä tavoite – unohtamatta tietenkään jo nyt Vihdissä toimivia mainitoita yrityksiä.
”Talousmaantieteen kirjallisuudessa on jo yli kahdenkymmenen vuoden aikana esitetty, että tietointensiivisen globaalitalouden aikana maailma rakentuu uudelleen juuri suurten kaupunkialueiden varaan.” (Uudenmaan liitto – tulevaisuuskirja)
Vihti kuuluu Helsingin seutukuntaan ja naapurikaupunki on teknologiakaupunki Espoo. Kivenheiton päässä on teknologian, tieteen ja taiteen aluella operoiva varsin arvostettu yliopisto. Meidän täytyy ymmärtää hyötyä näistä tekijöistä.
Mutta mitä sitten olisi kehitettävä? Äkkiseltään tulee mieleen muutama asia – ei ehkä mitään uutta ja mullistavaa, mutta ehkä näitä kannattaa käsitellä ja toistella.
Kunnan palvelut:
Kaavoituksen pullonkaululoja on pakko tarkastella ja läpimenoaikoja lyhentää. Jonkinlainen hitaus on toki tavallaan sisäänrakennettuna kaavoitusprosessiin, sillä kaavoitus vaikuttaa vuosikymmenien päähän niin asumiseen, liikenteeseen, palveluihin kuin elinkeinorakenteeseenkin, eikä näitä kysymyksiä voi ratkoa liian kiireellä. Kohtuuttoman hidas prosessi kuitenkin pysäyttää kehityksen. Esimerkiksi Etelä-Nummelan yritysalue ei taida ehtiä hyötyä linkitetyssä jutussa mainitusta investointibuumista.
Tulevan aseman ympäristö on syytä kaavoittaa riittävän tiiviiksi. Väljempää asumismuotoa on Vihdissä tarjolla niille, jotka sitä arvostavat – vaikka siellä kylissä, joista pidetään myös huolta.
Elinvoimapalvelut ja vaikkapa uusyritysneuvoja ovat tärkeitä palveluja, mutta eivät yksin riitä. Kehittäminen on pitkäjänteistä tekemistä, eikä oikoteitä oikein ole. Olen sanonut tämän ainakin pari kertaa aiemminkin: Kannattaa katsoa mitä Kaarinassa on tehty ja kopioida parhaat käytännöt-
Rakennusvalvonnan ja luvituksen on toimittava ripeästi ja asiakaslähtöisesti. Ilmeisesti näin onkin, mutta vielä voi parantaakin.
Liikenneyhteyksien pitää olla toimivia, siis myös ja nimenomaan joukkoliikenteen. Elinkeinoelämälle on tärkeää, että sekä työntekijät että asiakkaat pääsevät liikkumaan.
Opetuksen ja varhaiskasvatuksen tulee olla laadukkaita, jotta tänne muuttava voi olla varma lastensa ensiluokkaisesta opetuksesta
Kulttturi- ja liikuntapalvelut ovat tärkeitä viihtyvyyden kannalta, samoin
rakennettu ympäristö ja viherviihtyvyys
Muuta:
Korona-aika on kurittanut ravintoloita. Onko jotain, mitä kunta voi tehdä, jotta kuntakeskuksissa säilyy jatkossakin viihtyvyyttä lisääviä kivoja ravintoloita ja kahviloita?
Pete Simontschuk 