Kansainvälinen energiajärjestön raportti on ennakoi energia-alan rajuja muutoksia, jotka näkyvät jokaisen arjessa.
Tänään ilmestyi Kansainvälinen energiajärjestön IEA:n raportti Net Zero by 2050, joka kuvaa polun kohti nollapäästöjä vuoteen 2050 mennessä. Eipä ole helppo polku – ja tässäkin nojataan hiilensidontaan, jota ei edes ole laajamittaisesti olemassa.
En tosiaan lukenyt koko 220-sivuista pakettia, mutta poimin tähän yhteenveto päättäjille -osiosta muutamia kohtia.
Nettopäästöjen nollaaminen maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä on valtava, mutta kriittinen tavoite. Se vaatii vain maailmanlaajuisen energiajärjestelmän täydellisen muutoksen. Raportissa kuvattu polku nollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä edellyttää hallituksia vahvistamaan merkittävästi energia- ja ilmastopolitiikkaansa. Ilman tiivistä kansainvälistä yhteistyötä globaalit hiilidioksidipäästöt eivät putoa nollatasoon vuoteen 2050 mennessä. Tähän mennessä tehdyt sitoumukset ovat kaukana siitä, mitä edellytetään. Polku nollapäästöihin on kapea: sillä pysymiseen tarvitaan kaikkien käytettävissä olevien puhtaiden ja tehokkaiden energiateknologioiden välitöntä ja laajamittaista käyttöönottoa.
Muutokset vaikuttavat ihmisten elämän lukuisiin osa-alueisiin – liikenteestä, lämmityksestä ja ruoanlaitosta kaupunkisuunnitteluun ja työpaikkoihin. Raportissa arvioidaan, että noin 55% polun kumulatiivisista päästövähennyksistä liittyy kuluttajien valintoihin, kuten sähköauton hankkimiseen ja energiatehokkaaseen talotekniikkaan. Tottumusten muutokset, kuten automatkojen korvaaminen kävelyllä, pyöräilyllä tai julkisilla liikennevälineillä tai luopuminen pitkistä lennoista, tuottavat myös noin 4% kumulatiivisista päästövähennyksistä.
Energiasiirtymissä on otettava huomioon yksilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, ja ihmisiä on kohdeltava aktiivisina osallistujina. Nollatasoon siirtyminen tuo merkittäviä uusia työllistymismahdollisuuksia, ja uusien toimintojen ja puhtaaseen energiaan tehtävien investointien ansiosta vuoteen 2030 mennessä syntyy 14 miljoonaa työpaikkaa. Siirtymä energiatehokkaampiin rakentamiseen, laitteisiin ja kulkuneuvoihin vaatii sekin 16 miljoonen ihmisen työpanoksen. Uudet työt vaativat kuitenkin erilaista osaamista ja sijaisevat toisilla sektoreilla kuin fossiilisen polttoaineiden käytön vähentyessa menetettävät työt, jolta polulla ennekoidaan menetettävän 5 miljoonan työpaikkaa. Suurin osa menetettävistä työpaikoista sijaitsee lähellä fossiilisten polttoaineiden resursseja, ja rakenteelliset muutokset voivat aiheuttaa ongelmia yhteisöille. Siksi tarvitaan huolellista poliittista ohjausta työllisyysvaikutusten aiheuttamien menetysten torjumiseksi esimerkiksi kouluttamalla työntekijöitä uudelleen, sijoittamalla mahdollisuuksien mukaan uusia energialaitoksia voimakkaasti kärsineille alueille ja tarjoamalla alueellista apua.
Tästä voi sitten lähteä miettimään, millaisia vaikutuksia energiasiirtymä tuo vaikka vuosikymmenen tai parin kuluessa jokaisen arkeen: esimerkiksi asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan tai taloyhtiöiden energiaremontteihin, julkisten rakennusten lämmittämiseen ja paikallisiin lämpövoimalaitoksiin. Geolämpö, lämpöpumput ylipäätään, aurinkoenergia, tuulivoima, lämpöenergian varastointi ja jatkossa luultavasti myös SMR-voimalat ovat osa ratkaisupakettia. Toisaalta jonkun pitää innovoida, suunnitella ja rakentaa nämä kaikki vaadittavat energiaratkaisut. Se on mahdollisuus, jos siihen osataan tarttua. Jokaisen päätöksentekijän tulee ymmärtää ja huomioida nämä asiat.
Ensisijainen toimi: Tee 2020-luvusta puhtaan energian merkittävän laajentumisen vuosikymmen.
Net Zero by 2050, IEA 2021.
https://www.iea.org/reports/net-zero-by-2050
Aiheeseen liittyvää: Kasvua tukevat, päästöttömät kehityspolut vuoteen 2050, Sitra 2021.
https://www.sitra.fi/julkaisut/kasvua-tukevat-paastottomat-kehityspolut-vuoteen-2050/
Pete Simontschuk 