Hyvät ystävät ja läheiset, Tervehdys uudenvuoden juhlijoille! Tänä vuonna olemme joutuneet kohtaamaan monia haasteita, mutta myös saavutuksia on tullut runsaasti. Haluan aloittaa puheeni kuitenkin ajatuksella siitä, minkälaisia vuosia tahdomme elää tulevaisuudessa.
Hyökkäyssodat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan mielipuolisia. Ne ovat tuoneet surua ja tuskaa sekä tuhonneet elämää ja omaisuutta. On tärkeää, että teemme kaikkemme estääksemme niiden syntymisen ja tuemme niiden kohteina olevia kansoja, kuten nyt tapahtuu Ukrainassa. Meidän on yhdessä näytettävä, että hyökkäys ei ole keino ratkaista ristiriitoja tai saavuttaa tavoitteita.
Ympäristönsuojelu on yksi suurimmista haasteistamme tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos ja päästöjen vähentäminen ovat asioita, joita emme voi enää lykätä huomiseen. On meidän velvollisuutemme suojella maapalloa ja sen luontoa sekä varmistaa, että tuleville sukupolville jää elinkelpoinen ympäristö. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on tehtävä päätöksiä, jotka vaikuttavat omaan elämäämme ja tapoihimme kuluttaa.
Usko tulevaisuuteen on tärkeää, sillä se antaa meille voimaa jatkaa eteenpäin vaikeidenkin aikojen keskellä. On tärkeää muistaa, että vaikka tulevaisuus on epävarma, meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen omilla valinnoillamme ja toiminnallamme. Jokainen meistä voi tehdä pieniä asioita, jotka yhdessä muodostavat suuren vaikutuksen.
Tämä uusi vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Olkoon se vuosi, jolloin teemme päätöksiä, jotka tukevat rauhanomaista ja ympäristöystävällistä tulevaisuutta. Toivotan teille kaikille onnea, terveyttä ja menestystä uudelle vuodelle!
Prompti tälle oli: Kirjoita uudenvuodenpuhe, jossa teemoina hyökkäyssodan mielipuolisuus, Ukrainan tukeminen, ympäristönsuojelun ja päästöjen vähentämisen tärkeys sekä kaikesta huomimatta usko tulevaisuuteen.
Kasviperäisen ruokavalion noudattaminen olisi tehokas tapa pienentää ympäristöjalanjälkeä, vaalia luonnon monimuotoisuutta, vähentää bioturvallisuusriskejä ja parantaa kansanterveyttä, mutta monia siirtymä arveluttaa tai harmittaa.
Ruokatottumukset muuttuvat kovin hitaasti, mutta niin vain vuonna 2019 Suomessakin lihan kulutus kääntyi hienoiseen laskuun ensi kertaa vuosiin. Lasku jatkui 2020, ja viime vuoden tilastoja ei vielä ole saatavana. Ruotsissa lihan kulutuksen huippu saavutettiin 2016, ja peak meat häämöttää tai on nähty jo monessa muussakin kehittyneessä maassa; kyse ei siis ehkä ole mistään ohimenevästä muoti-ilmiöstä. Ruokakulttuurin muutos kasvispitoisempaan on kovin toivottavaa ilmaston, kansanterveyden, eettisten kysymysten ja jopa bioturvallisuuden kannalta. Muutokseen voi aivan hyvin totutella jo koulussa.
Eri mieltä olevat haluan tässä haastaa kertomaan mihin lihaa tai ylipäätään eläinperäisiä tuotteita tarvitaan.
Vastaukseksi ei käy – koska niin on tehty aina ennenkin (ei ole mikään syy millekään) – liharuoka on terveellisempää (ei ole) – pihvi on hyvää (on on, mutta niin on moni muukin ruoka) – kasvisruoasta ei saa tarvittavia ravintoaineita (kyllä saa, mutta B12-vitamiinilisä tarvitaan ja mahdollisesti D-vitamiinia lisää, sitä tosin tarvitaan yleensä muutenkin. Kasvavien kalsiuminsaannista pitää huolehtia) – lapset tarvitsevat lihaa/maitoa (kts edellinen) – kotimainen maatalous tarvitsee lihantuotantoa (tuotantosuuntaa ja tukia voi ja pitääkin muuttaa) – lampaita tms tarvitaan hoitamaan perinnebiotooppeja (ei välttämättä, mutta ovathan ne kivoja)
Annan itse yhden vastauksen: Kohtalaisen harvinaiset superallergiat voivat rajata ruokavaliota niin paljon, että lihan ja/tai muiden eläinperäisten tuotteiden syöminen on ainoa vaihtoehto.
Toinen vähän epävarmempi esimerkki: Pohjois-Suomessa on vaikea kasvattaa muuta kuin rehuksi kelpaavia kasveja. En ole niinkään varma tästä, mutta en pysty nyt suoraan kiistämäänkään selvittämättä asiaa enempää.
Keskusteluissa kuulee kaikenlaisia käsityksiä sähköautoista. Koska olen seurannut liikenteen sähköistymistä ainakin 15 vuotta ja omassa käytössäkin sähköauto on jo viidettä vuotta, olen kerännyt tähän joitakin vastauksia muutamiin kysymyksiin.
Tuottaako sähköauton akun valmistaminen niin suuret co2-päästöt, että kannattaa ennemmin ajella vaikka dieselillä?
Ei, akun valmistaminen tuottaa päästöjä, mutta viimeistää vuodessa tai parissa (luokkaa 25tkm) polttomoottoriauton päästöt ohittavat akun valmistuksen päästöt. Katso laskurilinkit alempana.
Miksi sähköautoja tarvitaan päästöjen vähentämisessä?
Sähköauton hyötysuhde on ihan ylivoimainen, siis sekä tank-to-wheel, well-to-tank että kokonaishyötysuhde, mihin tahansa (esim. polttomoottori, polttokenno, magnesiumhydriditöhnäkierto, power-to-x + polttomoottori jne) verrattuna. Energiaa menee siis hukkaan vähemmän. Katso kuva.
Meillä ainakin tulee, kiitos Fingrid ja Caruna. Sillä voi sitten ladata sähköautoa oikein hienosti.
Paljonko sähköauton energia maksaa vuodessa?
Jos ajokilometrejä kertyy vuodessa 20000 ja auton kulutus on 0,20 kWh/km eli 20 kWh/100km, kuluu sähköä vuodessa 4000 kWh. 0,12 e/kWh hinnalla vuosikustannus on 480e eli kuukaudessa 40e.
Päivitys 2022: Sähköenergian hinta on noussut, joten 0,15 e/kWh hinnalla vuosikustannus on 600e eli kuukaudessa 50e.
Riittääkö sähköä? Pitääkö olla OL3 joka kylässä?
Lasketaan vähän vaikka 2019 luvuilla, en äkkiseltään löytänyt tialstokeskuksesta uudempia. Aktiivisen henkilöautokannan lukumäärä oli 2995305 henkilöautoa, ja henkilöautoilla ajettiin vuodessa keskimäärin 13600 kilometriä. Kilometrejä kertyi siis 40736148000. Arvioidaan sähköauton keskikulutukseksi 0,2 kWh/km (minulla on vuosittainen keskikulutus ollut aina alle 0,15 kWh/km, mutta isommissa autoissa ehkä enemmän), ja muutama prosentti menee lataushäviöihin, joten sähköä menee noin 8147 GWh. Sähkön kokonaiskulutus Suomessa oli 86085 GWh, joten sähkön kokonaiskulutus kasvaisi alle 10%, jos joka ikinen henkilöauto muuttuisi kertaheitolla huomenna sähköiseksi. Energian kokonaiskulutus laskisi samalla huomattavasti, koska polttomoottori tuhlaa tolkuttomasti energiaa huonon hyötysuhteensa takia. Suomessa on enimmillään käytetty sähköä yli 93000 GWh vuonna 2007, joten siihen verrattuna sähköautot eivät nosta sähkön kulutusta mitenkään dramaattisesti, ja tässä siis oletettiin, että huomenna jokainen auto on sähköauto. Autoja lataillaan pääasiassa öisin, joten järjestelmän tehokaan ei olisi ongelma.
Olkiluoto 3, jonka sähköntuotanto on vihdoin käynnistynyt, tuottanee tuollaiset 12000 GWh vuodessa, mutta tuulivoimallakin tehtiin jo vuonna -19 yli 6000 GWh, vuonna -20 7788 GWh ja vuoteen -22 mennessä tuo noin kaksinkertaistuu, tai ainakin rakenteilla on sen verran kapasiteettia. Tuotannon vaihtelevuuden takia tuulivoima tarvitsee säätövoimaa tai kysyntäjoustoa jonkunmoisen osan tehostaan. Tämä on oman keskustelun aihe, mutta lopputulos laskelmasta on, että on ihan realistista sähköistää ainakin koko henkilöautokanta nykyisen ja suunnitteilla olevan sähköntuotanto- ja siirtokapasiteetin puitteissa.
Ovatko akut ongelmajätettä?
Akkuja kierrätetään, joko ensin paikallisakuksi tai suoraan akkumateriaalien kierrätykseen.
Entä tuulivoimaloiden siivet? Niitä ei kai voi kierrättää?
Tuulivoimalat kierrätetään. Lavat ovat kompisiittirakenteensa takia haastavimpia osia, mutta niistä voi valmistaa esimerkiksi rakennusteollisuuden komposiittimateriaalia.
Hlö nn kertoi, että sähköautot ovat niin painavia, ettei niihin voi itse vaihtaa renkaita.
Eivät ole.
Onko akkumateriaalien tuotanto epäeettistä tai ympäristöä kuluttavaa?
Kaivostoiminta on aina jollain tavoin ympäristölle haitallista, vähintään paikallisesti. Siksi ympäristövaikutukseeen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Koboltin tuotanto esimerkiksi Kongossa on ollut varoittava esimerkki erilaisine eettisine ongelmineen. Koboltista noin neljännes menee laiteakkuihin, neljännes autoihin, loput muuhun käyttöön, mm. metalliseoksiin ja öljynjalostuksen käyttöön. Itse asiassa suurin osa koboltista käytetään ihan muualla kuin akuissa, esim. työkaluissa, väreissä, katalyyttiaineena ja sen sellaisessa käytössä. Jostain syystä vasta sähköautojen yleistymisen myötä on alettu kiinnittää huomiota koboltin tuotanto-olosuhteisiin. Parempi tietysti huomata ongelmat myöhässä kuin ei lainkaan. Vaikka koboltin osuus autoakkujen katodimateriaalista vähenee (uudemmat NMC-kemiat, koboltittoman LFP-kemian käyttö, esim. Tesla on siirtynyt tähän), koboltin kysyntä kasvaa. Tämä voi toki olla Suomelle hyväkin juttu, sillä Suomen maaperästä löytyy paljon kobolttia – kunhan kaivostoiminta tehdään mahdollisimman vähän ympäristöä haittaavasti.
Elinkaaritarkastelussa sähköauton akkuun tarvitaan kuitenkin paljon vähemmän raakamateriaalia kuin polttomooriauton tankkiin, 30 kg vs 17000 litraa, joten sähköauto vähentää osaltaan öljyntuotannon aiheuttamia ekologisia ja eettisiä ongelmia sekä geopoliittisia riskejä.
Pitääkö olla 50ke arvoinen laturi pihalla?
Jos haluaa, muista päivittää myös sähköliittymä järeämmäksi. Me muut pärjäämme joko type2-liitäntäisellä latausasemalla (500e), voimavirtaan liitettävällä kaapelilla (250e) tai auton mukana tulevalla latausjohdolla (0e).
Mitenkäs vety, mydiesel, biokaasu ja sen sellaiset?
Bioliemet eivät ratkaise oikein mitään. Palmuöljy tai Nesteen käyttämä sivutuotteena saatava rasvahappotisle eivät ole mitenkään ongelmattomia raaka-aineita, vaan lisäävät maankäytön muutosta, siis esimerkiksi sademetsien hakkuita. Hiilinielun vähenemisen takia päästöt saattavat jopa kasvaa fossiiliseen polttoaineeseen verrattuna. Jätteet kannattaa toki jalostaa biopolttoaineeksi, se on ihan järkevää. Toinen juttu miksi sähkö on ylivoimainen ratkaisu, on hyötysuhde.
Autoissa (Suomessa) käytettävä kaasu on tarkemmin sanottuna metaania, joka on jalostettu joko raa’asta maakaasusta tai biokaasusta. Raaka bioreaktorikaasu sisältää metaania 50-70, hiilidioksidia 25-50, typpeä 0-2 prosenttia ja lisäksi vaihteleviä määriä happea, vetyä, rikkivetyä, ammoniakkia ja muutamia muita kaasuja, sekä vesihöyryä. Reaktorikaasu puhdistetaan aina, jotta siitä saadaan poistettua ainakin rikkivety ja vesihöyry. Sen jälkeen sitä voi käyttää vaikkapa paikallissa energiantuotannossa. Jos biokaasu halutaan jalostaa liikennepolttoaineeksi, siitä pitää poistaa inertit kaasut eli lähinnä hiilidioksidi ja typpi. Liikennekäyttöön tarkoitetussa biometaaninissa tulee olla yli 97% metaania. Jalostusmenetelmiä on useita, mutta noin suunnilleen 100 m3 reaktorikaasua (metaani 60%) tuottaa 60 m3 eli 43 kg biometaania, tässä on energiaa 2150 MJ eli 597,7 kWh, ja sähköä jalostamiseen kuluu noin 24 kWh. Metaanihävikki on menetelmästä riippuen 0-4%. Lisäksi polttomoottorit päästävät noin 5 g/kWh palamatonta metaania pakokaasujen mukana ulos, joka vastaa noin 2 prosenttia moottorin kokonaiskulutuksesta. Metaani puolestaan on varsin voimakas kasvihuonekaasu, noin 86 kertaa lämmittävämpi kuin hiilidioksidi 20 vuoden ajanjaksolla tai 25 kertaa lämmittävämpi 100 vuoden aikajaksolla.
Biokaasu on ihan kiva juttu, mutta se kannattaa hyödyntää pääsääntöisesti raskaassa liikenteessä, laivoissa jne, ja paikallisesti (esim. maatalous-> bioreaktori -> työkoneet) tai polttaa voimalassa sähköksi ja lämmöksi. Laajaan käyttöön se ei riitä, ei vaikka kaikesta jätteestä puserrettaisiin viimeinenkin kaasukupla – ja tämä toki kannattaakin tehdä.
Lasketaan vähän, jotta saadaan käsitys biokaasun riittävyydestä.
Metaanin energiasisällö on 50 MJ/kg eli noin 13,9kWh/kg, kun vastaavasti bensiini on 32 MJ/l (n.8,9kWh, 43 MJ/kg) ja diesel 36 MJ/l.
Vuonna 2020 liikennekäytössä olevilla 2748448 henkilöautolla (20/Q4) ajettiin 39092 miljoonaa kilometriä eli keskimäärin 14223 kilometriä vuodessa.
Uudehkojen bensiiniautojen keskimääräinen kulutus Leaseplanin mukaan oli 6,9l/100km. Energiaa kului siis 61,4 kWh/100km eli 0,614 kW/km eli 2,208 MJ/km. Vastaava energiasisältö on noin 4,5 kg:ssa kaasua, joka on aika hyvin linjassa testiraporttien kanssa, joten pidetään 4,5 kg / 100km kulutusta kaasuauton keskimääräisenä kulutuslukemana.
Vuonna 2020 biometaanin tuotanto oli noin 110 GWh ja biokaasun tuotanto noin 768 GWh.
Tällä 2020 tuotetun biometaanin määrällä keskiverto henkilöauto liikkuu siis 179123921 kilometriä. Toisin sanoen kaasu riittää noin 12593 keskivertohenkilöauton vuoden ajoihin. Tuon verran (11 958) liikennekäytössä olevia autoja on esimerkiksi Jämsässä. Esimerkiksi Espoossa henkilöautoja on noin kymmenkertaisesti (123 750).
Vastaavasti määrä riittäisi 65km ajoihin vuodessa, jos se jaettaisiin tasan jokaiselle liikennekäytössä olevalle henkilöautolle.
Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n mukaan Suomen teknistaloudelliseksi biokaasun tuotantopotentiaaliksi mädätystekniikalla on arvioitu olevan noin 10 TWh eli kymmenkertainen nykyiseen nähden. Tämä tosin vaatisi jo nyt paljon käytössä olevien biojätteiden, lietteiden, elintarviketeollisuuden jätteiden ja kaatopaikkakaasujen lisäksi laajaa nurmien ja kesantojen hyödyntämistä.
Biokaasun tankkaaminen ja käyttäminen voi tuntua ympäristöteolta, ja vähän maakaasua korkeammalla hinnalla (vai onko se nykyään jopa halvempaa) toki tulee tukeneeksi biokaasun valmistajaa. Biokaasun tankkaaminen ei ikävä kyllä kuitenkaan vähennä kokonaisuudessaan fossiilisen polttoaineen käyttöä, koska biokaasu käytettäisiin joka tapauksessa johonkin. Jatkossa biokaasu tullee jakeluvelvoitteen piiriin, joten sitä sekoitetaan joka tapauksessa maakaasuun, ja vähentää sitä kautta päästöjä. Henkilöautoissa kaasutrendi vähän niin kuin meni jo. Esim. VW, joka on tällä hetkellä ellei ainoa niin ainakin merkittävin kaasukäyttöisten henkilöautojen valmistaja, lopetti jo kaasuautojen kehittämisen. Toistaiseksi niitä kyllä vielä valmistetaan.
Vihreän eli vähäpäästöisen vedyn käyttö lisääntyy jatkossa energiaratkaisuissa ja teollisuuden prosesseissa, mutta tuskin niinkään autoissa, ainakaan henkilöautoissa. Katso hyötysuhde.
Mitä jos sähköauton sähkö tehdäänkin fossiilivoimalassa?
Vaikka kaikki sähköautojen sähkö tehtäisiin suunnilleen pahimmalla mahdollisella tavalla eli lauhdekivihiilellä (n. 900 gCO2/kWh – Suomessa kulutetun sähkön päästökerroin 2020 oli oikeasti 72 gCO2/kWh) niin sähköauto olisi silti parempi kuin nummelalainen mediaaniauto. Toisaalta jopa kivihiilestä saadulla sähköllä valmistettu ja sitä energianaan käyttävä sähköauto on päästöiltään parempi kuin polttomoottoriauto.
Mitäs sitten vielä?
Sähköautot vähentävät merkittävästi kasvihuonepäästöjä, mutta autoilu aiheuttaa muitakin ongelmia. Jarrujen hiukkaspäästöt ovat sähköautoilla hiukkasen pienemmät, koska regenerointi vähentää jarrujen käyttötarvetta, mutta renkaista tulee yhtä lailla hiukkasia ja mikromuovia kulkipa auto millä hyvänsä energialla. Sähköauto vie myös ihan saman verran tilaa liikenteessä, joten niistä ei ole juuri apua ruuhkiin paitsi siten, että ruuhkassa jurnuttaessa ne eivät aiheuta pakokaasupäästöjä ja pilaa ilmaa. Myös parkkitilaa kuluu ihan saman verran. Koska muut kuin päästöihin liittyvät ongelmat pysyvät samana, joukkoliikenteen pitäisi olla ensisijainen vaihtoehto – ja sekin mieluiten sähköisenä.
Tämän kirjoituksen aiempia versioita on julkaistu vuosina 2019-2021 somessa. Kirjoittajalla ei ole sidoksia auto- akku- tai energiateollisuuteen tai niiden tuotteiden markkinointiin. Tietojen oikeellisuus on pyritty varmistamaan, mutta tarkkuutta ei taata.Kerro toki, jos löydät virheitä. Kuvat: http://www.transportenvironment.org
Kiitos ihan kaikille ihan ketä hyvänsä äänestäneille ja erityskiitos kaikille, jotka antoivat äänensä minulle, vihreille ja vihtiläisille.
Kiitos myös kaikille niille, joiden kanssa on ollut ilo keskustella, tehdä vaalityötä tai muuten vaan kohdata. Olette mahtavia, ja monia hyviä keskusteluja on käyty tärkeistä teemoista.
Toivotan kaikille valituille asuinkunnasta riippumatta viisautta laatia pätevä strategia, järjestää hallinto ketterästi, solmia kustannustehokkaita sopimuksia, hoitaa taloutta järkiperäisesti ja hankkia tarkoituksenmukaisia tietojärjestelmiä.
Pohjatkaa päätöksenteko tietoon ja laatikaa mittareita, jotka auttavat ymmärtämään toimien vaikuttavuutta, oli sitten kyse taloudesta, palvelun laadusta tai hoitopäätöksistä. Reagoikaa tilannekuvan kertomiin poikkeamiin ja mahdollisiin rakenteellisiin ongelmiin herkästi ja tehkää tarvittavia ohjaustoimia.
Hyödyntäkää analytiikkaa ja ottakaa käyttöön järjestelmiä, jotka tukevat hyvinvointia ennaltaehkäisevästi ja toimivat myös hoitopäätösten tukena. Tehkää tämä tietosuoja, tietoturva, eettiset näkökulmat ja tietenkin laki ja määräykset huomioiden.
Kiinnittäkää huomiota erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiiin, palvelujen saatavuuteen ja ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun.
Rakentakaa ehyitä hoitopolkuja ja toimivia palveluintegraatioita kaikkiin tarvittaviin suuntiin. Lopettakaa ihmisten pompottelu luukulta toiselle ja kaatakaa funktioiden välisiä aitoja. Hyödyntäkää palvelumuotoilua ja vaatikaa ihmislähtöistä suunnittelua.
Älkää katsoko peruutuspeiliin, vaan ajatelkaa asioita alusta, hyvät käytännöt hyödyntäen ja uusia avoimin mielin miettien. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen painopisteen siirtäminen ennakoiviin toimiin vaatii siirtymistä datavetoiseen kulttuuriin ja siten tiedon hyödyntämiseen liittyvien kyvykkyyksien huomattavaa parantamista. Asiakkaat tarvitsevat paitsi matalan kynnyksen lähipalveluja, myös helppokäyttöisiä ja asiakaslähtöisiä sähköisiä palveluja.
Huomioikaa kaikessa tekemisessä ympäristö, ilmastovaikutukset ja eettisyys.
Muistakaa myös, että henkilökunnan hyvinvointi on kaiken perusta. Parantakaa henkilöstöjohtamista, vähentäkää hierarkiaa ja nostakaa avoin ja arvostava työkulttuuri kunniaan. Tarjotkaa henkilöstölle koulutuksia ja muita tilaisuuksia osaamisen kehittämiseen, joustoja elämäntilanteen niin vaatiessa, luokaa urapolkuja, ja pitäkää muutenkin kaikin tavoin huolta henkilöstön jaksamisesta. Laatikaa työn vaativuuden ja kuormittavuuden aidosti huomioiva palkkausjärjestelmä.
Ja lopuksi, tehkää tämä kaikki uudelleen. Tarjolle tulee uutta tietoa, uusia tilanteita, uusia menetelmiä ja uusia mahdollisuuksia, sillä sotepalvelujen kehittäminen ja hallinnointi on iteratiivista ja jatkuvaa työtä. Ennakoikaa tulevaa tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä hyödyntäen ja tarkkailkaa trendejä ja muutosajureita, jotta ehdtte reagoida niihin ajoissa.
Hyvä tästä tulee.
Kuva: Hyvinvointialueiden viitearkkitehtuuri v1.0, ydinprosessien aliprosessien välinen vuorovaikutus
Kansainvälinen energiajärjestön raportti on ennakoi energia-alan rajuja muutoksia, jotka näkyvät jokaisen arjessa.
Tänään ilmestyi Kansainvälinen energiajärjestön IEA:n raportti Net Zero by 2050, joka kuvaa polun kohti nollapäästöjä vuoteen 2050 mennessä. Eipä ole helppo polku – ja tässäkin nojataan hiilensidontaan, jota ei edes ole laajamittaisesti olemassa. En tosiaan lukenyt koko 220-sivuista pakettia, mutta poimin tähän yhteenveto päättäjille -osiosta muutamia kohtia.
Nettopäästöjen nollaaminen maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä on valtava, mutta kriittinen tavoite. Se vaatii vain maailmanlaajuisen energiajärjestelmän täydellisen muutoksen. Raportissa kuvattu polku nollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä edellyttää hallituksia vahvistamaan merkittävästi energia- ja ilmastopolitiikkaansa. Ilman tiivistä kansainvälistä yhteistyötä globaalit hiilidioksidipäästöt eivät putoa nollatasoon vuoteen 2050 mennessä. Tähän mennessä tehdyt sitoumukset ovat kaukana siitä, mitä edellytetään. Polku nollapäästöihin on kapea: sillä pysymiseen tarvitaan kaikkien käytettävissä olevien puhtaiden ja tehokkaiden energiateknologioiden välitöntä ja laajamittaista käyttöönottoa.
Muutokset vaikuttavat ihmisten elämän lukuisiin osa-alueisiin – liikenteestä, lämmityksestä ja ruoanlaitosta kaupunkisuunnitteluun ja työpaikkoihin. Raportissa arvioidaan, että noin 55% polun kumulatiivisista päästövähennyksistä liittyy kuluttajien valintoihin, kuten sähköauton hankkimiseen ja energiatehokkaaseen talotekniikkaan. Tottumusten muutokset, kuten automatkojen korvaaminen kävelyllä, pyöräilyllä tai julkisilla liikennevälineillä tai luopuminen pitkistä lennoista, tuottavat myös noin 4% kumulatiivisista päästövähennyksistä.
Energiasiirtymissä on otettava huomioon yksilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, ja ihmisiä on kohdeltava aktiivisina osallistujina. Nollatasoon siirtyminen tuo merkittäviä uusia työllistymismahdollisuuksia, ja uusien toimintojen ja puhtaaseen energiaan tehtävien investointien ansiosta vuoteen 2030 mennessä syntyy 14 miljoonaa työpaikkaa. Siirtymä energiatehokkaampiin rakentamiseen, laitteisiin ja kulkuneuvoihin vaatii sekin 16 miljoonen ihmisen työpanoksen. Uudet työt vaativat kuitenkin erilaista osaamista ja sijaisevat toisilla sektoreilla kuin fossiilisen polttoaineiden käytön vähentyessa menetettävät työt, jolta polulla ennekoidaan menetettävän 5 miljoonan työpaikkaa. Suurin osa menetettävistä työpaikoista sijaitsee lähellä fossiilisten polttoaineiden resursseja, ja rakenteelliset muutokset voivat aiheuttaa ongelmia yhteisöille. Siksi tarvitaan huolellista poliittista ohjausta työllisyysvaikutusten aiheuttamien menetysten torjumiseksi esimerkiksi kouluttamalla työntekijöitä uudelleen, sijoittamalla mahdollisuuksien mukaan uusia energialaitoksia voimakkaasti kärsineille alueille ja tarjoamalla alueellista apua.
Tästä voi sitten lähteä miettimään, millaisia vaikutuksia energiasiirtymä tuo vaikka vuosikymmenen tai parin kuluessa jokaisen arkeen: esimerkiksi asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan tai taloyhtiöiden energiaremontteihin, julkisten rakennusten lämmittämiseen ja paikallisiin lämpövoimalaitoksiin. Geolämpö, lämpöpumput ylipäätään, aurinkoenergia, tuulivoima, lämpöenergian varastointi ja jatkossa luultavasti myös SMR-voimalat ovat osa ratkaisupakettia. Toisaalta jonkun pitää innovoida, suunnitella ja rakentaa nämä kaikki vaadittavat energiaratkaisut. Se on mahdollisuus, jos siihen osataan tarttua. Jokaisen päätöksentekijän tulee ymmärtää ja huomioida nämä asiat.
Ensisijainen toimi: Tee 2020-luvusta puhtaan energian merkittävän laajentumisen vuosikymmen.
Olen Pete(r) Simontschuk, kotoisin Espoosta, ja olen asunut nyt yli 20 vuotta Vihdissä Tervalammella. Tervalampi on tuttu paikka jo lapsuudesta, sillä täällä asuu myös sukulaisia. Elokisoista onkin muistoja jo lapsuudesta!
Luen paljon sekä tietokirjallisuutta että fiktiota, kasvatan onnistuneesti chilejä ja toistaiseksi vähemmän onnistuneesti outoja puita, ulkoilen (enemmänkin voisi), pelailen (surkealla tasolla), rakentelen sähköisiä menopelejä, valokuvaan (joskin enää lähinnä puhelimella, paras kamera on se mikä on mukana), ja soitan kitaraa nykyään ehkä kolme kertaa vuodessa. Saatanpa joskus ratsastaakin.
Lukeminen kannattaa aina. Varsinkin kesällä ulkona, kun on lukukaverina kukkakärpänen. Tunnistaako joku teoksen?
Chocolate caramel jolokia, melko tulinen chili
Hillaa löytyy Palojärveltä
Kaikenlaisia kameroita on hyllyssä, mutta useimmat kuvat otan puhelimella.
Sähköllä toimivia menopelejä työn alla
Aloitin pari vuotta sitten todella pitkän tauon jälkeen uudellen pelaamisen. Tietäjät tietää, ettei näillä statseilla vielä varsinaisesti CS:ssä juhlita.
Kitaraa voisi kai soittaa useamminkin.
Lasimaalaus Hviträskissä: Olga Gummerus-Ehrström – Kilpakosijat / Rival Suitors, yksityiskohta.
Joskus voi ratsastaakin. Kuva: Sunni Krug
Työkseni toimin IT-asiantuntijana Aalto-yliopistossa Solutions for Teaching and Learning -tiimissä keskittyen lähinnä erilaisten opetukseen liittyvien media- ja esitystekniikan järjestelmäratkaisujen ja opetustilojen kehittämiseen. Myös teknologian saavutettavuusasiat ovat osa työtäni, samoin kuin teknologiaan suoraan tai välillisesti liittyvien trendien seuraaminen. Digitalisaation toteuttaminen vaatii prosessien tehostamisen lisäksi yleensä ymmärrystä asiakokonaisuuksien moniulotteisista keskinäisistä riippuvuuksista: yksi asia vaikuttaa toiseen ja kolmanteen, nämä vaikuttavat keskenään ja ne yhdessä vaikuttavat ensimmäiseen – ja niin edelleen. Samalla tavoin esimerkiksi kunnan toiminnot ovat joukko toisiinsa riippuvuussuhteessa olevia toimintoja eivätkä useinkaan aivan yksiulotteisia, ja näiden vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää.
Aiemmin olen toiminut media-alalla kuvaajana, editoijana, monikameraohjaajana ja käyttömestarina sekä tehnyt viestintää ja mainoksia sekä printti- että sähköiseen mediaan ja toiminut media-alan yrittäjänä. Kouluttamisestakin on kokemusta. Livetuotannot vetivät puoleensa sen verran, että palasin 2024 tekemään av-ohjausta Kiekko-Espoon peleihin Metro Arenalle.
Miksi
Politiikka on minulle sillä tavoin kovin tuttua, että seuraan sitä aktiivisesti paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja osallistun myös mielelläni keskusteluun, mutta myös sillä tavoin uutta, etten ole koskaan toiminut missään polittisessa luottamustoimessa. Arvostan kovasti kaikkia niitä ihmisiä, jotka haluavat antaa panoksensa paikalliseen päätöksentekoon. Haluen kuitenkin tarjota myös omaa työpanostani ja osaamistani yhteisten asioiden hoitamiseen. Teen yhteistyötä kaikkien kanssa, sillä se on ainoa tapa saada asioita eteenpäin.
Arvot
Minulle tärkeitä ja toimintaani ohjaavia arvoja ovat ympäristön hyvinvointi ja ihmisten yhdenvertaisuus.
Aikamme suurin haaste on ilmastonmuutos ja ympäristön tila muiltakin osin. Se olisi oikeastaan pitänyt jo paljon aiemmin ja laajemmin ymmärtää aikansa suurimmaksi ongelmaksi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Tämä globaali ongelma näkyy enenevässä määrin paikallisella tasolla niin kunnan päätöksenteossa kuin jokaisen henkilökohtaisessa elämässäkin. Meidän on arjessamme omaksuttava uusia kestävän kehityksen tapoja, malleja ja ratkaisuja hyvin nopeasti, ja jotkut näistä muutoksista voivat tuntua hankaliltakin. Mutta mitä kauemmin viivyttelemme, sitä suuremmaksi ongelmat kasvavat ja sitä rankempiin keinoihin joudumme turvautumaan. Ekologisen jälleenrakentamisen yhteydessä tulee kuitenkin aina huolehtia siitä, että kaikki toimet tehdään oikeudenmukaisella ja yhdenvertaisella tavalla.
Ihmisten yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja perusoikeudet ovat jokaiselle tuttuja, ja usein ne nähdään itsestäänselvyytenä. Vaikka Suomessa esimerkiksi sananvapautta pidetään oletuksena, sitä uhkaa esimerkiksi verkossa leviävä vihapuhe ja maalittaminen. Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa Suomi nähtiin Euroopan rasistisimpana maana. Tasa-arvo ei vieläkään täysin toteudu työelämässä. Syrjintää esiintyy paljon. Siksi yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien toteutumista pitää edelleen parantaa ja aktiivisesti vaalia – ja vastavasti eriarvoisuuden kasvua esimerkiksi talouden, terveyden, koulutuksen ja sosiaalisen ulottuvuuden osalta tulee torjua.
Näitä kahta arvoa yhdistää oikeastaan yksi asia, johon ne voi tiivistää: kunnioitus. Meidän pitäisi muistaa kunnioittaa enemmän toisiamme ja ympäristöämme. Paikallispolitiikan tasolla kunnioituksen periaatteen voi nähdä vaikuttavan niin laajasti kaikkeen tekemiseen, että sen pitäisi oikeastaan näkyä jo kunnan strategiassakin.
Miten
Päätöksenteon tulee pohjautua tietoon. Päätösten taustalle tulee löytää sekä dataa että asiantuntijoita, joilla on syvällistä ymmärrystä aihepiiristä. Haluan kuitenkin itsekin perehtyä asioihin riittävällä tasolla, jotta osaan esittää oikeat kysymykset oikeille henkilöille ja ymmärrän kokonaiskuvan. Pelkällä näppituntumalla syntyy harvoin hyviä tuloksia, mutta toisinaan päätöksiä joudutaan tekemään myös vajaan tiedon valossa. Tällöinkin olisi hyvä kyetä ymmärtämän syy-seuraussuhteita ja ennakoimaan suorien vaikutusten lisäksi myös välillisiä vaikutuksia. Ratkaisut löytyvät kuitenkin aina, kun vain halukkuutta niiden löytämiseen on riittävästi.
Tietoon perustuvan strategisen johtamisen periaate on jo Vihdissä käytössä, ja tätä tulee kehittää siten, että ajantasainen tilannekuva ja tulevaisuuteen suuntaava ote näkyvät strategiassa selkeinä tavoitteina, joiden toteutumista myös seurataan säännöllisesti, avoimesti ja läpinäkyvästi. Kuntalaisten osallistamista olisi hyvä lisätä. Tämä kaikki vaatinee jatkossa yhä parempia digitaalisia prosesseja, tiedon parempaa jakamista ja avoimia rajapintoja – nämä tehostavat toimintaa, vähentävät turhaa työtä ja lisäävät avoimuutta, mutta myös mahdollistavat julkisesti kerätyn yhteisen datan käytön monissa uusissa palveluissa, joita emme vielä osaa edes ennakoida.
Missä
Vaikka Nummelan alue on kunnan tulevaisuuden kannalta olennainen, tulee myös kirkonkylän ja muiden keskusten alueita kehittää jatkuvasti. Vihdin omaleimaiset kylät ovat kuntamme vahvuus, kyliä ei saa päästää kuihtumaan pelkiksi nukkumalähiöiksi. Tämä ei ole nollasummapeliä! Yhden alueen kehittäminen tukee koko kuntaa eikä ole muilta pois.
Mitä
Kaavoitus, koulutus, kouluratkaisut ja nuorten hyvinvointi, julkinen liikenne, kevyen liikenteen väylät, energiaratkaisut, yrittäjäystävällisyys, viherviihtyvyys, digitalisaatio, kunnan prosessien kehittäminen ja automatisointi, avoimet rajapinnat, tiedon hyötykäyttö ja tiedolla johtaminen sekä kestävän kehityksen yhdistäminen järkevään taloudenpitoon ovat ratkaisevia tekijöitä kunnan elinvoimaisuuden vahvistamisessa. Taustalla vaikuttavat megatrendit, jo aiemmin mainitun ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi kaupungistuminen ja väestön vanheneminen, on ymmärrettävä ja huomioitava.
Tiede, taide, sivistys, kulttuuri ja koulutus ovat avaimia hyvän tulevaisuuden luomiseen. Kulttuuriin sijoittaminen tuottaa tutkitusti moninkertaisesti hyötyjä suhteessa investointiin sekä suoraan taloudellisesti että välillisesti hyvinvoinnin ja työllisyyden kautta. Kunnan tunnettavuuden ja vetovoiman lisääjänä kulttuuri on ehkä merkittävin tekijä. Ja mitä meillä olisi ilman kotimaista, paikallista ja omaleimaista kultturia?
Laadukkaan koulutuksen järjestäminen on kunnan ykköstehtäviä. Miksi vihtiläinen koulu ei voisi olla Suomen paras?
Vihdissä pitää ponnistaa vähän enemmän, jotta saadaan alulle positiivisen kehityksen itseään ruokkiva kierre. Uusia asioita ja ratkaisuja pitää pystyä kokeilemaan rohkeammin. Tulevaisuuden haasteita ei ratkota menneisyyden keinoin.
Lyhyesti:
Perustan päätöksenteon tietoon. Suojelen sivistystä, koulutusta, kulttuuria ja ympäristöä. Autan luomaan elinvoimaista toimintaympäristöä, jossa asukkaat viihtyvät ja yritykset kasvavat kestävällä ja ympäristön huomioivalla tavalla.
Lopuksi
Elinikäisen oppimisen edellytys on elinikäinen uteliaisuus. Lifelong curiosity is the key to lifelong learning. Mitähän tuo olisi latinaksi? Saisi hienostelevan sloganin tai moton 😁
Pete Simontschuk 