Avainsana: integraatio

Karttapohja Länsi-Uusimaa ja Q+A -teksti

Sote Q&A

julkaissut Simontschuk

Matkan varrella kysyttyä ja vastattua

Sosiaalihuolto

Miten huolehditaan, että hyvinvointi alueilla muistetaan myös sosiaalihuollon palvelut? Suurin osa mainonnasta ja mediasta käsittelee vain terveydenhuoltoa?

Soteuudistuksen yhteydessä on todellakin keskitytty usein lähinnä terveydenhoitoon. Sosiaalipalvelut muodostavat kuitenkin varsin huomattavan osan soteratkaisun kokonaisuudesta mittaapa sitä sitten budjetin tai henkilöstön osuudella. Aivan selvää on, että sosiaalipuolelle kuuluvat asumispalvelut, kotihoito, perheasiat ja vaikkapa päihdepalvelut ovat aivan yhtä tärkeitä – ja oikeastaan ihan olennainen osa soteuudistuksen tavoittelemaa ennaltaehkäisyä.

Minä luulen (ja tämä on siis tosiaan arvaus), että sosiaalipalveluista puhutaan vähemmän siksi, että osaa niistä, vaikkapa sitä kotihoitoa, saatetaan usein luulla terveydenhuollon palveluksi. Lisäksi toimeentulotukiin, lastensuojeluun tai päihdepalveluihin liittyy edelleen leimaantumisen pelkoa, joten ehkä asioita halutaan joskus tarkoituksellakin sivuuttaa. Voi myös olla, että syrjäytymiseen ajautunut tai taloudellisiin vaikeuksia kohdannut toimeentulotuen asiakas ei aina jaksa olla kaikkein innokkain yhteiskunnalliseen keskusteluun asioita nostava aktiivi, kun on vähän muutakin mietittävää. Siksi on aivan oikein ja kohtuullista, että asioita tuovat esille ne, joilla on siihen juuri sillä hetkellä parempi mahdollisuus. Lastensuojelu, asumispalvelut ja jossain määrin myös vammaispalvelut on kyllä jonkin verran näkyneet keskustelussa.

Sosiaalipalveluita koskee aika pitkälle samat ongelmat ja toisaalta parannusmahdollisuudet kuin terveydenhoitoakin. Hyvinvointialueilla on aika paljon valinnanvaraa sosiaalipalveluiden järjestämisessä. Esimerkiksi palveluasumisen tarpeen määrää voidan nyt tarkastella paremmin koko alueella eikä vain yksittäisessä kunnassa, kolmannen sektorin kanssa voidaan toivottovasti suunnitelmallisemmin kehittää yhteistyötä ja lastensuojelun voimavaroja voidaan käyttää tehokkaammin.

Ne ongelmatkin ovat sitten samoja: Palvelun saatavuudessa on parantamisen varaa ja alueellista vaihtelua. Palvelutarpeen arviointi pitäisi tehdä nopeammin. Palveluissa pitäisi keskittyä enemmän ennaltaehkäisyyn. Sosiaalityöntekijöistä on pulaa, ja aika isoksi ongelmaksi nousee työssä jaksaminen. Asiakastyö koetaan kuormittavana ja riski uupua työssä on suuri. Työhyvinvointiin pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota, uupumisen syyt selvittää ja tilanne korjata, tai meillä ei kohta ole työntekijöitä sitä kuuluisaa niukkuutta jakamassa.

Mutta se hyvä tässä uudistuksessa on, että vaikkakaan resurssit eivät ehkä kasva kuten monet toivovat, niitä voidaan jatkossa käyttää paremmin. Soteuudistuksen ytimessä on sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin integraatio, josta parhaimillaan seuraa ehyeämmät hoitopolut ja saumattomammat palvelut, vähemmän asiakkaan pompottelua luukulta toiselle, parempi kokonaisuuden hallinta ja toivottavasti myös palvelujen saatavuuden paraneminen.

Valmistelutyö

Miten arvioisit tehtyä valmistelutyötä L-U hyte osalta? Oletko saanut siitä mielestäsi riittävästi tietoa ehdokkaana? Onko valmistelutyössä mielestäsi miltä osin onnistuttu/epäonnistuttu? // Eeva Marjatta Vesterinen

Tietoa on aika hyvin saatavana yleisellä tasolla. Detaljit eivät ole tässä vaiheessa olennaisia muutenkaan. Valmistelutyö näyttäisi olevan käynnissä, mutta monelta osin pahasti kesken tai jopa alkutekijöissään.

Olen lievästi kauhulla seurannut toimeenpanon valmiusastetta. Marraskuun tilannekuvassa Länsi-Uudenmaan osalta sopimusten siirtojen ja it:n lisäksi pikkuisen kesken näytti olevan johtamisen ja osaamisen tai yhdyspintojen työkokonaisuus, valmiusaste 0%. Palvelujen järjestämisen tila nyt ei voikaan vielä olla kovin korkea. Eli pitkä on matka tässäkin.

Aivan aluksi haluan…

Millaisiin toimiin aloittavan valtuuston tulisi mielestäsi ensisijaisesti ryhtyä? Onko sinulla mielessä asioita joita tulisi alueella erityisesti priorisoida? // Eeva Marjatta Vesterinen

Ensimmäisiä toimia on tietysti sopimusten siirtoihin liittyvät selvitykset, jotka edellisen tilannekuvan mukaan olivat pahasti kesken, it-asiat ja hallintosääntö, oletettavasti asetettaviin lautakuntiin tehtävät valinnat ja varmaankin pitää rekrytä hyvinvointijohtaja tai mikä se titteli nyt sitten tuleekaan olemaan.

Äärimmäisen tärkeänä pidän henkilöstöhallinnon ja muutosjohtamisen piiriin kuuluvan uuden organisaation ja työkulttuurin luomiseen hyväksi tehtäviä toimia ja suunnitelmia. Näin valtava organisaatiomuutos on siirtyvälle henkilöstölle raskas prosessi, ja se tulee etenkin suoraa sosiaali- tai terveydenhoitotyötä tekevälle vielä kaiken koronauupumuksen päälle. Henkilöstön hyvinvoinnin eteen pitää tehdä kaikki mahdollinen, sillä muuten homma menee metsään heti alusta, ja sen korjaaminen on pitkä tie.

Nyt pitää ymmärtää, että ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro tuo sijoituksen moninkertaisesti takaisin ja lisää myös ihmisten hyvinvointia.

Rakenteelliset uudistukset

Tarvitaanko alueella rakenteellisia uudistuksia? Jos kyllä, millaisia olisit valmis ajamaan valtuutettuna lyhyellä/pitkällä aikavälillä ja miksi? Jos ei tarvita, miksi? // Eeva Marjatta Vesterinen

Rakenteellisista uudistuksista sen verran, että kyllä niitä tarvitaan, nimittäin aluksi nyt tämä soteuudistus, mikä jo on ihan järkyttävän kokoinen rakenteellinen uudistus. Hyvinvointialueen kuntien sotehallinnon ja päätöksenteon, hankintayksiköiden ja muiden vastaavien toimintojen kokoaminen yhteen yhdessä tietojärjestelmisen myötä tuo varmaan viimeistään keskipitkällä aikavälillä helpotusta kustannusten nousupaineeseen, samoin prosessien yhtenäistäminen, tehokkaat työnkulut ja vaikkapa hyvien käytäntöjen levittäminen. Tosiasia on kuitenkin se, että Suomen terveydenhuolto on jo nyt varsin kustannustehokasta, jos sitä vertaa muiden maiden järjestelmiin eli hukkaa on sinänsä vähän.

Suomen soteongelmat piilevät saatavuudessa ja ennaltaehkäisyssä. Ilman ennaltaehkäisyn selvää kehittämistä kustannusten nousupaine vie mahdollisuuksia saatavuuden parantamiseen. Nyt pitää ymmärtää, että ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro tuo sijoituksen moninkertaisesti takaisin ja lisää myös ihmisten hyvinvointia.

Kuitenkin, vaikka mitä tehtäisiin, päädytään silti aika nopeasti palveluverkon tarkasteluun. Aivan varmasti palveluja tullaan tulevina vuosina keskittämään riippumatta siitä keitä valtuustossa istuu, ja minusta on ihan hyvä sanoa se ääneen. Se ei silti saa tarkoittaa lähipalvelujen katoamista eikä sen tarvitse tarkoittaa palvelutason huononemistakaan. Etäpalvelut, mobiilipalvelut ja rajoitetumman valikoiman palvelupisteet sekä kuntarajojen merkityksen poistuminen avaavat myös uusia mahdollisuuksia. Ihan selvää on, että jatkossa tarvitaan nimenomaan ennaltaehkäisyä parantavia matalan kynnyksen lähipalveluja esimerkiksi mielenterveyden hoidon parantamiseksi, mutta niiden parhaita järjestämistapoja kannattaa tarkoin selvittää.

Rahoitusmalli

Mitä mieltä olet alueen rahoitusmallista sekä rahoitusperusteista? Miten niitä tulisi mielestäsi kehittää tulevaisuudessa? // Eeva Marjatta Vesterinen

Rahoituksessa on aika niukasti sellaista liikkumavaraa, johon aluevaltuustossa voisi suoraan vaikuttaa. Rahoituspohja muodostuu kunnilta siirtyvästä soterahasta ja sitä korjataan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja hintatason mukaan määräytyällä korotuksella, noin lyhyesti sanottuna. Asiakasmaksut muodostavat osan rahoituksesta. Viime vuonna päivitetty asiakasmaksulaki asettaa niille jonkinlaisen perälaudan. Jos maakuntaveromalliin mennään, on hyvinvointialueilla kenties enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja toisaalta insentiivejä, mutta silloinkin tarvitaan tasausjärjestelmä vähentämään alueiden eroja. Toisaalta veromallien miettiminen ei ole aluevaltuuston tehtävä eikä sillä ole asiaan päätäntävaltaa.

Tietojärjestelmät

Tietojärjestelmät ovat tärkeitä mutta ei kai niillä hoideta ketään?

Soteuudistuksen onnistumisen takaamiseksi on rakennettava toimiva ja järkevästi johdettu tietoon pohjaava organisaatio, toimivat tietojärjestelmät sekä sujuvoitettava prosesseja, jotta rajallisia voimavaroja ei tuhlata tehottoman toiminnan ylläpitämiseen. Lisäksi terveydenhuollon painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäisyn suuntaan. Ilman näitä toimia ei käytännön tasolla saavuteta soteuudistuksen hyviä tavoitteita eli esimerkiksi turvata matalan kynnyksen lähipalveluja, hyvinvointierojen kaventamista, mielenterveystyön edistämistä ja henkilöstön hyvinvointia.

Tietojärjestelmien toiminta on olennaista. Usein sote-it:stä puhuttaessa unohdetaan, että asiakastietojärjestelmien lisäksi tarvitaan palkka-, henkilöstö- ja taloushallintojärjestelmiä, joita ilman toiminta on käytännössä mahdotonta. Näiden hankinta ja/tai olemassa olevien järjestelmien yhteensovittaminen on pakko tehdä, ja tälle on työlle on hyvin vähän aikaa.

Tietojärjestelmillä ei hoideta ketään, mutta toisaalta ilman tietojärjestelmiä ei myöskään hoideta ketään.

Julkinen vai yksityinen tuotanto

Mitä mieltä ehdokkaat ovat siitä, että nykyhallitus on kaavaillut nostavansa julkisen puolen tuotannon suuremmaksi kuin se nykyisin on. Mitä ajattelet siitä, että esim. pienet yksityiset sote-alan tuottajat lopetettaisiin tai niiden toimintaedellytyksiä kovasti supistettaisiin?

Minun nähdäkseni on päivänselvää, että yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita tarvitaan jatkossa ainakin yhtä paljon kuin nytkin. Sotesektorin työt eivät vähene kun väki vanhenee. Palvelutuotannossa pitää pyrkiä valitsemaan kokonaisuuden kannalta tehokkain ja tuottavin ratkaisu. Usein se on julkisen tahon itse järjestämä palvelu, mutta ihan hyvin se voi olla yksityinenkin. Pitää tietenkin muistaa, että hyvinvointialue vastaa hankkimansa yksityisen palvelun laadusta samalla tavoin kuin itse järjestämänsä palvelun laadusta, ja laadunvarmistuksen ja valvonnan kustannukset on huomioitava.

Riippumatta siitä miten palvelu tuotetaan, sen vaikuttavuutta pitää mitata, jotta ensinnäkin ymmärretään onko sen tuottaminen kustannustehokasta ja toisaalta tehdäänkö ylipäätään oikeita toimenpiteitä. Hyötyjen pitäisi olla kustannuksia suuremmat. Oikeiden mittareiden laatiminen on toki vaikeaa, sillä niiden tulisi olla tarpeeksi laajasti välilliset ja kerrannaisvaikutukset huomioivia.

Lisäksi sanoisin, että hankintayksiköihin tarvitaan parempaa osaamista – tai riittävästi resurssia. Oletan nimittäin, että osaamista usein on, muttei välttämättä aikaa tehdä työ riittävän laadukkaasti. Hankintojen laadun ja hinnan tasapainoon on kiinnitettävä huomiota, sillä pelkkä halpa hinta voi olla kallista. Huolellinen vaatimusmäärittelyjen ja laatukriteerien laatiminen on siihen käytetyn ajan arvoista. Ja tietenkin hankinnat pitää jakaa osiin siten, että myös pienet yritykset voivat kilpailla tasavertaisesti isojen toimijoiden kanssa.

Ja vaikka suhtauden jokseenkin pragmaattisesti julkinen / yksityinen -suhteeseen ilman ideologigia painolasteja, näen myös pari erityistä huomiota vaativaa asiaa. Lastensuojelun ja vammaispalvelun yksiköiden pitäisi minusta olla pääsääntöisesti julkisena tuotettua palvelua tai ainakin niiden laatua on tarkkailtava erityisellä huolella. Valvontaa on käsittääkseni lisätty ainakin vanhusten hoivapalveluihin, ja hyvä niin.

Hallintohimmeli

Kansalle kerrotaan, ettei hallintohimmeleitä synnytetä. Kuinka valtuutettuna vaikutat siihen, ettei niin kävisi?
Haluaisitko, että joku ulkopuolinen asiantuntija mitoittaisi alueen kokoon nähden sopivan kokoisen ylimmän- ja keskitason virkahenkilöportaan, jottei hallinto kasvaisi ylisuureksi?

Joulu meni jo, joten on aika luopua himmeleistä. Soteuudistus itse asiassa purkaa hallintohimmeleitä ja sujuvoittaa päätöksentekoa, kun monesta toimijasta siirrytään yhteen. Tämä pätee niin it-järjestelmiin, tuotantoprosesseihin kuin hallintoonkin.

Minä lähtisin koko organisaation rakentamisessa MVG-ajatuksesta, siis Minimum Viable Governance. Kevyin mahdollinen hallintomalli, minimimäärä kontrollipisteitä ja päätöksenteko lähellä päätöksen kohdetta aina kun mahdollista. Arvovirran toiminnasta vastaava henkilö pystyy yleensä itse arvioimaan voiko tehdä päätöksen vai pitääkö se eskaloida. Pitää siis luottaa siihen, että ihmiset osaavat ja haluavat hoitaa työnsä hyvin. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö mitään kontrollia ole, tai etteikö aina tarpeen tullen voisi siirtää päätöksentekoa esihenkilölleen, ja tiettyjen kriteerien ylittyessä näin pitääkin tehdä.

Hallinnon osalta pitää ylimääräisiä kerroksia vältää. Hallintoresurssien ja viranhaltijoiden vähentäminen ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo. Jos hallinnollisia tehtäviä ei saada resurssipulan takia hoidetuksi, palvelutuotanto kärsii ja luultavasti myös henkilöstön hyvinvointi. Lopputuloksena on huonosti toimiva organisaatio. Sujuvien prosessien käyttöönotto on toki tässäkin yksi avainkysymys.

Jos tämän kaiken rakentamiseen tarvitaan ulkopuolisia asiantuntijoita, niin sitten sellaisia hankitaan. Luultavasti tarvitaan.

Palkkojen harmonisointi

Sote-uudistukseen liittyy palkkojen harmonisointi. Tällä toimenpiteellä eri kuntien ja kuntayhtymien palkat harmonisoidaan eli yhdenmukaistetaan muodostettaessa hyvinvointialueita. Periaate on samasta työstä sama palkka, vaikka nyt markkinatalouden ehdoilla tilanne on ollut aina toinen. Palkoissa on eroja, kuten monilla muillakin aloilla.
Aluevaaleissa asiaan pitäisi ottaa ehdokkaiden kantaa. Hyvä ehdokas, mikä on sinun ajatuksesi, kuinka palkat harmonisoitaisiin? Eri tavoissa on lopputuloksena kokonaisuudessaan jopa yli puolen miljardin euron ero.

Liikkeen luovutuksessa työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä. Palkkaharmonisointi pitää siis tehdä parin vuoden sisään, mutta paljon riippuu myös siitä millaisiksi tehtäväkohtaiset palkkatasot määräytyvät. Nythän joka kunnassa / kuntayhtymässä on oma tehtävien ja palkkojen vaativuusjärjestelmänsä tai ainakin sitä sovelletaan eri tavoin. Työn vaativuuden määrittelyn yhtenäistäminen on osa tätä harmonisointia, ja se on tehtävä oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisuutta tavoitellen.

Tämän jo Sipilän hallituksen aikana valmistuneen selvityksen mukaan palkkaharmonisoinnin kustannuspohja olisi noin 6,2 miljardia euroa ja kustannusten kasvu henkilöstön osalta olisi mediaanitavoitetasolla vähintään 75 miljoonaa euroa ja 9. desiilin tavoitetasolla vähintään 700 miljoonaa euroa vuodessa ja merkitsisi siis 0,7 % – 6,3 % korotuksia. Numerot ovat varmaan jonkin verran tarkentuneet ja muuttuneet, mutta iso kuva on varmaan oikealla hehtaarilla. Lopullinen totuus lienee jotain tuolta väliltä. Sotehenkilöstö siis saa keskimäärin palkankorotuksen, mikä on toki ihan oikein ja kohtuullista.

Miksi SOTE?

julkaissut Simontschuk

Suomen terveydenhuolto on tutkitusti maailman kustannustehokkainta ja laadultaan aivan huippuluokkaa*

Eipä uskoisi, kun yrittää varata lääkäriaikaa – ja saa sen kuukauden päähän. Tutkimusta ei silti käy kiistäminen: tulos on faktaa vuodelta 2018, eikä terveydenhuollon laatu ole mitenkään voinut kolmessa vuodessa tyystin romahtaa, etenkin kun trendi on siihen asti ollut kohti parempaa.

Miksi sitten tarvitaan soteuudistus jos kerran Suomi on ennestäänkin terveydenhuollon mallimaa?

Suomen terveydenhuollon ongelmat piilevät perusterveydenhuollon saatavuudessa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä, ei niinkään terveydenhuollon laadussa. Asiakkaan näkökulmasta usein tärkeintä olisi saada hoitopalveluja nopeasti ja läheltä. Yhdenvertaisuus ei toteudu* ja terveyserot* ovat huomattavia. Työvoiman saatavuudessa on haasteita, eikä sitä yhtään helpota väestön ikääntyminen*, joka lisää myös ikäsidonnaisia sotekuluja.

Soteuudistus ei tietenkään korjaa näitä ongelmia kerralla kuntoon, ei tietenkään. Päinvastoin sotessa riittää tekemistä ja haasteita. Alkukaan ei ole ruusuinen: ratkaisua leivottiin vähintään vuosikymmen tai laskentatavasta riippuen kauemminkin. Aluevaalit piti järjestää jo 2018, sitten 2019, mutta koko soteratkaisu kaatui samoin kuin hallitus. Monen monta muutakin kummaa tässä matkalla on tapahtunut, ja monilta on usko loppunut jo aikaa sitten, myös minulta. Enkä voi väittää, että olisin koskaan ollut ainakaan aiemmin esitetyn maakuntahallinnon suuri kannattaja, eikä lopulta saavutettu malli liiallisine hyvinvointialueineen ole täysin optimaalinen. Lisäksi tuntuu, että uudistus viedään läpi aika rajulla vauhdilla.

Pelkästään uudelleenorganisoituminen on valtava työmaa, samoin it-järjestelmien yhtenäistäminen ja vaikkapa johtamisjärjestelmän luominen. Samaan aikaan on pidettävä pyörät pyörimässä ja vieläpä kurottava kiinni koronavuosien tuomaa hoitovelkaa. Yhteistyökuviot eivät nekään hioudu hetkessä. Uusien digipalvelujen hyödyntämistä tulisi edistää, mutta eivät ne itsestään tule käyttöönotetuiksi.

Haasteista huolimatta uusi sotemalli myös mahdollistaa paljon. Se tarjoaa aiempaan verrattuna valtavan paljon parempia mahdollisuuksia ja työkaluja ratkoa nykyisiä ja tulevia haasteita. Yhtenäiset tietojärjestelmät, arvonluontiketjujen virtaviivaistaminen, digitaalisten asiointipalvelujen kehittäminen, suuremmat hankintayksiköt ja parempi keskitetty hankintaosaaminen, ostopalvelujen parantaminen, yhtenäinen palvelutarpeen arviointi ja ylipäätään yhteistyön parantaminen ovat hyviä tavoitteita. Lisäksi perusterveydenhuolto saadaan paremmin integroitua erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen kanssa, jolla on ainakin lähtökohtaisesti toimintaa tehostava vaikutus. Hoitopoluista on paljon helpompi luoda mutkattomia ja ne päättyvät toivottavasti aiempaa harvemmin umpikujaan. Suuruuden ekonomia myös parantaa työvoiman saatavuutta. Henkilökunta saa vihdoin työrauhan ja toimintaa voidaan aidosti ja pitkäjänteisesti kehittää.

Toimintaa on tehostettava ja tuottavuutta edelleen lisättävä, mutta tehostaminen on tehtävä organisaation toimintamallien ja työnkulkujen järkeistämisellä, ei ennestään ylikuormitetun terveydenhuoltohenkilöstön työkuormaa kasvattamalla. Työkuorma on päinvastoin kevennettävä, ja tässä prosessien järkeistäminen on avainasemassa.

Tavoitteissa on mukana myös tietoon perustuvan johtamisen ja ohjaamisen periaate, joka on aivan olennainen uudistuksen onnistumisen kannalta. Datan perusteella voidaan seurata ja arvioida hoitojen ja toimenpiteiden vaikuttavuutta, jolloin voidaan entistä paremmin valita käyttöön parhaiten toimivaksi todettuja keinoja ja toimia. Kerättyä dataa on käytettävä palvelulaadun mittaamiseen. Tehokkaat ja toimivat laatumittarit ovat palvelun kehittämisen ja ohjaamisen kannalta aivan olennaisia, mutta tällä hetkellä niissä on puutteita. Laadun ja sen osatekijöiden määrittely on tehtävä huolella, jotta laatua kuvaavat mittarit voidaan asettaa ja kerätyn datan perusteella voidaan tarvittaessa tehdä tarvittavia ohjaustoimia palvelun sisältöön riittävän tehokkaasti ja mahdollisimman reaaliaikaisesti.

Toinen merkittävä asia on painopisteen siirtäminen keskitetysti ennaltaehkäisevän palvelun suuntaan. Varhainen puuttuminen ja ongelmien hoitaminen ajoissa on paitsi taloudellisesti kannattavampaa, myös inhimillisesti parempi ratkaisu. Tiedon keruuseen perustuvilla tekoälyä hyödyntävillä järjestelmillä voidaan jatkossa mahdollistaa merkittävästi parempi ennaltaehkäisevä ja yksilöllinen hoito. Dataa kerätään jo nyt varsin paljon, mutta sen hyödyntäminen on vielä aivan alkuvaiheessa. Hoito- ja sairaushistorian perusteella olisi mahdollista tehdä ennakoivia yksilöllisiä sosiaali- ja terveysongelmia ennaltaehkäiseviä hoitosuunnitelmia, jotka tunnistavat yksilöllisiä riskejä ja tarjoavat työkaluja niiden vähentämiseen aivan uudella tavalla. Tämä hyödyttää palvelun käyttäjää, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden hillitä kustannusten kasvua.

Soteuudistuksessa useimpia kiinnostanee se, pääseekö jatkossa tarpeen tullen ripeästi hoitoon, onko lähin terveyskeskus helposti saavutettavissa, saako vanhuspalveluissa hyvää hoitoa, saako kipeän hampaan paikattua, löytääkö asunnoton kodin, saako vähävarainen lapsiperhe apua, kauanko mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva joutuu odottamaan hoitoon pääsyä ja vastaavat käytännön asiat. Ja niin pitääkin: nämä ovat täsmälleen oikeita ja olennaisia asioita. Mutta jos soteuudistuksen perustuksia hallintohimmeleineen ja tietojärjestelmineen ei rakenneta oikein, tuhrautuu rajallisia voimavaroja tehottoman toiminnan ylläpitämiseen. Siksi uudistuksen alkuvaiheessa olennaisinta on rakentaa toimiva ja järkevästi johdettu organisaatio, toimivat tietojärjestelmät ja sujuvat prosessit. Ilman niitä käytännön tasolla ei saavuteta niitä hyötyjä, jotka uudistuksen myötä on nyt mahdollista saavuttaa.

On selvää, että soteuudistus tarvitaan, ja nyt lähdetään rakentamaan tulevaisuuden haasteet kestävää järjestelmää. Uudistus tarjoaa todellisen mahdollisuuden parantaa palveluja, yhtenäistää käytäntöjä ja järjestelmiä sekä liittää yhteen paljon entistä paremmin sosiaali- ja terveyspalveluja – ja lopulta säästää myös kustannuksissa, tai ainakin estää kustannusten hallitsemattoman kasvun. Tavoitteiden saavuttaminen kuitenkin vaatii muutosta ohjaavilta tahoilta kokonaisuuksien hahmottamista ja kykyä ymmärtää monimutkaisia systeemejä. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kehittämistä ohjaamaan tarvitaan ihmisiä, jotka kykenevät ennakoimaan tulevaa ja haluavat rakentaa hyvin johdettuja käyttäjälähtöisiä sotepalveluja.

Siksi lähdin ehdokkaaksi aluevaaleihin.